Polkupyörä liikkumisvälineenä keksittiin jo reilu vuosisata sitten. Pyöräily on ihmisen perustaitoja ja kaikilla on varmasti jonkinlainen muistikuva ensimmäisestä polkupyörästä ja itse pyöräilyn aloittamisesta lapsuudessaan. Jotkin oppivat sen hetkessä, kun taas toiset ajoivat apupyörillä kuukausia. Oli miten oli, kaikilla oli opetellessa varmasti hauskaa ja kaikki oppivat lopulta kuitenkin pyöräilemään. Toisilla tämä vapauden ja vauhdin tuoma pyöräilyharrastus on säilynyt läpi koko lapsuuden, kun taas toiset ovat syystä tai toisesta unohtaneet koko hienon liikkumismuodon.
Pyöräilyä pidetään jopa sellaisena itsestäänselvyytenä, ettei sitä osata autoistuneessa yhteiskunnassa kunnolla enää arvostaa. Jostain syystä auton omistamisesta on tullut jonkinlainen statussymboli ja pyöräilijöitä pidetään köyhinä ja tyhminä. Kuka nyt pyörällä ajaa, kun autokin on kerran keksitty. Huonona keksintönä pyörää ei voi missään nimessä pitää. Tästä kertovat jo pyöräilyn levinneisyys ja yleisyys. Pyöräily on edullinen, äänetön, ympäristöystävällinen ja saasteeton, kätevä ja kaupunkiympäristössä myös yleensä nopein liikkumistapa.
Pyöräily on myös oiva kuntoilu- ja urheilumuoto. Alun perin pyörä olikin tarkoitettu vain puhtaaseen liikkumiseen paikasta toiseen, mutta nykyisin pyörä on paljon muutakin. Pyörän kanssa voi kuntoilla, temppuilla, pitää hauskaa, retkeillä yms. Pyöräily onkin jakautunut useiksi eri alalajeiksi ja pyörämalleja on lukuisia eri käyttötarkoituksiin (maantie-, maasto-, bmx-, trial-, alamäkiajo-, kaupunki-, fixi- ja retkipyöriä).
Suomalaisista vain joka kolmas liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Elintapamme ovat muuttuneet huonompaan suuntaan vuosi vuodelta, eikä päivittäisten toimien kautta enää saada tarpeeksi liikuntaa ja ruumiinrasitusta. Kun ennen mentiin pitkä matka kouluun pyörällä tai talvella hiihtäen, nyt lyhyempikin matka taitetaan julkisilla kulkuneuvoilla tai omalla autolla. Suomalaisten työmatkaliikunta ja arkiliikunta onkin vähentynyt viimeisen 30 vuoden aikana huomattavasti. [1]
Ehdottomasti paras ratkaisu terveyden ja kunnon kohentamiseksi olisikin suosia työmatka- ja arkiliikuntaa. Jos työpäivän päätteeksi ei ole aikaa kuntoilla, miksei tätä aikaa ottaisi sitten suoraan työmatkasta ja kuntoilisi töihin? Työmatkaliikunta onkin helppo tapa säästää aikaa, kun työpäivän päätteeksi kotiin tultuaan ei välttämättä tarvitse enää lähteä kuntoilemaan. Aikaa säästyy myös siksi, että polkupyöräily on tunnetusti lyhyillä matkoilla autoakin nopeampi liikkumisväline. Työmatkaliikunta polkupyörällä piristää myös oloa kummasti ja parantaa työtehoa. Kun kunto ja terveys kasvavat, myös sairastaminen ja poissaolot kouluista sekä työpaikoilta vähenevät.
Pyöräilyssä etenkin suuret lihasryhmät tekevät työtä, jolloin sekä sydän että verenkiertoelimistö vahvistuvat tehokkaasti. Onkin vaikea keksiä toista liikuntamuotoa, joka voisi yhtä hyvin yhdistää työmatka- ja arkiliikunnan sekä tehokkaan ja terveellisen kunnon kohentamisen. Pyöräily on myös siksi hyvä liikuntamuoto, että siinä ei tule aivan älytön hiki ajoviiman takia. Mitä kovempaa poljet, sitä suurempi on tuulen viilentävä vaikutus. Kunnon vaatetuksella pyöräillessä ei välttämättä tule ollenkaan hiki.
Pyöräilyn etuna verrattuna esimerkiksi juoksuun ja kävelyyn on se, että siinä jalkojen niveliin kohdistuu vähäisempi rasitus. Polkupyörän kampia pyörittäessä jalkojen nivelet eivät siis joudu tärähdyksille alttiiksi, toisin kuin vaikkapa maantiellä juostessa. Vielä kun pyörälenkin jälkeen muistaa venytellä oikeaoppisesti ja kunnolla, voi pyöräilyä pitää terveysliikuntana parhaasta päästä.
Fossiilisten polttoaineiden on ennustettu riittävän alle sadaksi vuodeksi. Toisin kuin autot, polkupyörä ei tarvitse liikkuakseen uusiutumattomia luonnonvaroja. Koska pyörä kulkee ihmisenergialla, sen kuljettamiseen tarvitaan vain uusiutuvia energianlähteitä, kuten leipää, hedelmiä, kasviksia, puuroa yms. Mitä nyt pyöräilijä kulloinkin suuhunsa pistää.
Polkupyörän ekologinen jalanjälki on myös paljon autoa pienempi. Auton valmistaminen syö huomattavasti enemmän materiaaleja ja energiaa kuin polkupyörän. Ketjun kokonaisuutta ajatellen merkittävin ero koko elinkaariajattelussa tulee kuitenkin itse käytöstä ja sen kuormittavuudesta. Yhden kilowattitunnin sisältämällä energialla pyöräilijä polkee 100 kilometriä, autoilija ajaa vain 0,8-1,7 kilometriä, linja-autossa istuva pääsee 5-10 kilometriä ja junassa istuva pääsee 10-20 kilometriä. Ero on tässä valossa aika huima. Pyöräilyn kustannuksiksi onkin energiankäytön perusteella arvioitu 15 penniä kilometriä kohden.[2]
Vaikka kunnon maantiepyörä varusteineen maksaakin melko paljon, pyöräilyn voi silti aloittaa edullisillakin välineillä. Jopa vanha vintiltä löydetty pyörä kelpaa arkipyöräilyyn, kunhan sen vain huoltaa kunnolla. Tavallinen polkupyörä maksaa noin 500 euroa ja yleensä jokaisen vaatekomerosta löytyykin jotkin pyöräilyyn sopivat vaatteet. Muuta ei juuri pyöräilystä nauttiakseen tarvitsekaan.
Jos haluaa liikkua nopeammin ja mukavammin, kunnolliseen maantiepyörään pitää jo satsata rahaa vähintään 1000 euroa ja varusteisiin sekä vaatetukseen lähes toinen mokoma. Vaikka summa tuntuu äkkiseltään suurelta, autoiluun verrattuna määrä on vielä pieni. Minkälaisen auton saat esimerkiksi 2000:lla eurolla ja kuinka kauan arvelet sen arvon säilyvän? Pyöräillessä ei tarvitse pähkäillä myöskään polttoaineen hintaa tai muita veroja ja vakuutuksia. Pysäköinti on myös pyörille ilmaista.
Polkupyörä on aamuruuhkassa todistetusti nopeampi kulkuväline kuin auto. Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle 7 kilometrin matkoilla.[3] Miten turhaa onkaan odottaa bussia 15 minuuttia vaivaisen 7 kilometrin matkan takia, jonka olisi pyörällä jo tässä ajassa tehnyt. Pyörää käytettäessä on myös mahdollista valita lyhin reitti kahden pisteen välille, eikä tarvitse välttämättä käyttää vain juuri sitä päällystettyä tietä.
Autoliikenne on pahin ympäristömelun lähde. Tunnetusti melu lisää stressiä, haittaa keskittymistä ja lisää unihäiriöitä. Tieliikenteen aiheuttamasta melusta kärsii noin miljoona suomalaista. [4] Autoihin verrattuna polkupyörää voidaan pitää lähes äänettömänä kulkuneuvona, josta ei synny liikenteen huminaa rengasmelun tai moottorin johdosta. Melusaaste vähenisikin huomattavasti, jos suurin osa autoilijoista siirtyisi käyttämään pyörää.
Lähes puolet (43 %) henkilöautolla kuljettajana tehdyistä matkoista on alle viisi kilometriä ja neljännes (28 %) alle kolmen kilometrin.[3] Liikenteen osuus hiilidioksidin (CO2) kokonaispäästöistä Suomessa on reilut 20 %. Katalysaattoreista huolimatta tuottaa henkilöauto ilmaan noin tuhatta erilaista aineyhdistelmää.[4] Polkupyöräilyä lisäämällä voitaisiinkin päästäkin monista liikenneongelmista ja ilmanlaatu paranisi huomattavasti.
Ruuhkat häviäisivät, jos entistä useammat pyöräilisivät autoilun sijasta. Pyöräteille mahtuu viisinkertainen määrä pyöräilijöitä autoteillä liikkuviin autoihin verrattuna. Yhden auton tarvitsemaan pysäköintipaikkaan puolestaan mahtuu kymmenestä viiteentoista pyörää.[2] [3] Turun keskustan maa-alueesta on kolmasosa liikenneväylien ja autojen pysäköintialueiden peitossa.[4] Millaiselta esimerkiksi Helsingin keskusta näyttäisikään, jos autot olisivat lähes kokonaan kadonneet?
Suomalaisen maaseudun ja kaupunkimaiseman tasaiset pinnanmuodot soveltuvat hyvin pyöräilyyn ja monipuolinen ympäristö tarjoaa pyöräilijöille mielenkiintoista näkemistä ja kokemista. Meillä on niin saaristoa, järvimaisemia, metsäluontoa kuin Lapin tuntureita. Monin paikoin kumpuileva maasto tuo myös juuri sopivasti vaihtelua ajamiseen. Ylämäet kohottavat pulssia ja alamäet antavat aikaa hengähtää.
Usein juuri pyöräillessä tuntee kokevansa ympäristön uudella tavalla. Ääniä ja tuoksuja ei koe autoillessa. Pyörällä löytää usein myös reittejä, joihin autolla ei pääsisi ja kävellen ei jaksaisi. Pyöräily on halpa ja helppo matkustamiskeino ja silloin näkee ja kokee luonnon aidoimmillaan. Pyörävaellus on ennen kaikkea haasteiden voittamista ja oman rauhan löytämistä. Tähän ei autolla päästä.
Viisaat ovat joskus laskeneet, että pyöräilyn kaksinkertaistuessa ovat säästöt terveys- ja sosiaalimenoissa yli 66 miljoonaa euroa vuodessa. Se olisi siis reilut 13 euroa henkilöä kohden, joka tuntuu aika vähältä. Jos pyöräily kaksinkertaistuu ja onnettomuudet lieventyvät, säästöt henkilöauto-onnettomuuksien kustannuksissa ovat tästä summasta vuositasolla noin 27-56 miljoonaa euroa.[3]
Tanska ja Hollanti ovat esimerkkimaita polkupyöräilyn edistämisestä. Tanskassa viidesosa matkoista kuljetaan pyörällä, Hollannissa lähes joka kolmas. Suomessa pyöräillään laiskemmin ja vain joka kymmenes matka kuljetaan pyörällä.[2] Olisikin kiva tietää, miten näiden pyörämaiden sosiaali- ja terveysmenot eroavat Suomen vastaavista.
Miksi pyöräilyä sitten pitäisi välttää? Oikeastaan pyöräilyä vastaan on helppo keksiä montakin eri syytä, mutta tarkemmin tutkiskellessa niillä ei ole oikein perusteita. Jos kysyt kaveriltasi, miksi hän ei tee matkojaan pyörällä, niin vastaus on usein: ei ole pyörää, pyörä on kallis, siinä tulee hiki, ei talvella voi pyöräillä, liian vaarallista jne.
Jos alat oikeasti miettiä syitä kaverisi vastauksiin, huomaat, että kunnon syitä ei ole. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, kaverisi on vain oikeasti tietämätön kaikesta pyöräilyyn liittyvästä. Tämä onkin Polkupyöräwikin tavoite: kertoa polkupyöräilystä kaikki selkeästi ja kattavasti sekä saada jälleen kaikki suomalaiset innokkaasti pyöräilemään.
