Liikennesäännöt
Polkupyöräwiki
Polkupyöräwiki > Liikenteessä > Liikennesäännöt
Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja. Lisäksi pyöräilijällä on joitakin omia sääntöjä ja määräyksiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pyöräilijän paikka
Polkupyöräilijän on pääsääntöisesti ajettava pyörätiellä tai kevyen liikenteen väylällä, mikäli sellainen on ajosuunnassa. Jos pyörätietä tai kevyen liikenteen väylää ei ole, on pyöräilijän käytettävä ajoradan (siis autotien) oikeaa reunaa. Autotiellä ei siis saa pääsääntöisesti pyöräillä, jos kulkusuunnassa on pyörätie tai kevyen liikenteen väylä. [1]
 Merkki 422. Pyörätie |
 Merkki 423. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä |
 Merkki 424. Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain |
 Merkki 425. Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain |
[muokkaa] Pyörätiet ja pyöräkaistat
Pyörätie on pääsääntöisesti vain pyöräilijöille tarkoitettu, ajoradasta rakenteellisesti erotettua kulkuväylä. Pyörätie merkitään liikennemerkillä 422 (Pyörätie). Muut ajoneuvot eivät saa käyttää kyseisellä merkillä osoitettua pyörätietä. Mopolla ajo pyörätiellä on kuitenkin sallittu, jos se osoitetaan lisäkilvellä "Sallittu mopoille"". Jalankulkija voi käyttää pyörätien reunaa, jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole lähettyvillä. [2]
Ajoradasta voidaan myös tiemerkinnöillä erottaa pyöräilijöille ja mopoilijoille (TLL 2 §, kohta 12) yksisuuntainen pyöräkaista. Pyöräkaistalla pyöräilijän ja mopoilijan on noudatettava samoja sääntöjä kuin ajaessaan ajoradan reunassa. Ryhmittymiseen kääntymistä varten saavat pyöräkaistaa käyttää kaikki ajoneuvot (TLA 36 a §).
[muokkaa] Kevyen liikenteen väylät
Kevyen liikenteen väyliä on kahdenlaisia: rinnakkaisia sekä yhdistettyjä. Kun pyörätie ja jalkakäytävä ovat rinnakkain (liikennemerkit 424 ja 425), pyöräilijöille ja jalankulkijoille on oma puolensa. Ne on erotettu toisistaan valkoisella viivalla. Liikennemerkki osoittaa, kumpi puoli on pyöräilijöille. Pyöräilijä ajaa oman väylänsä oikeassa reunassa.
Kun pyörätie ja jalkakäytävä on yhdistetty (liikennemerkki 423), pyöräilijä ajaa väylän oikealla puolella [1]. Jalankulkija saa käyttää joko väylän vasenta tai oikeaa puolta [3]. Pyöräilijä ohittaa samalla puolella kävelevän jalankulkijan ja muut pyöräilijät vasemmalta puolelta. Yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä on noudatettava erityistä varovaisuutta muiden tiellä liikkujien vuoksi.
[muokkaa] Kävelykatu
Liikennemerkillä 575 osoitetulla kävelykadulla polkupyöräily on sallittu. Kävelykadulla jalankulkijoilla ei ole velvoitetta kulkea tien reunassa, ja pyöräilijän on annettava jalankulkijoille esteetön kulku. Pyöräilijän on sovitettava ajonopeutensa jalankulun mukaiseksi, ja suurin sallittu nopeus on 20 km/h. [2]
Suorakaiteen muotoista kävelykadun liikennemerkkiä ei tule sekoittaa neliön muotoiseen opastusmerkkiin 682 (Jalankulkijoille tarkoitettu reitti). Ko. opastusmerkki ei aseta rajoitteita tai velvoitteita pyöräilijöille.
[muokkaa] Ajoradalla ajaminen
Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, voi pyöräilijä siis lain mukaan ajaa ajorataa pitkin. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös lyhyen matkan, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. [4] Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.
Etenkin kilpa- ja kuntopyöräilijät ajavat ajoittain ajoradalla vaikka vieressä kulkee pyörätie. Lain mukaan ajoradalla ajaminen ei ole sallittua muutoin kuin yllä esitetyissä tapauksissa. Laittomasti ajoradalla ajamista perustellaan yleensä sillä, että pyörätie on niin huonokuntoinen, ettei siellä voi ajaa tarpeeksi lujaa tai polkupyörä rikkoontuu. Tieliikennelaissa ei kuitenkaan anneta lupaa poiketa säännöistä näillä perusteilla. [5]
Mikäli pyöräilijä liikkuu huomattavasti muita kevyenliikenteen väylän käyttäjiä lujempaa, on ajoradalla ajaminen yleensä turvallisempaa pyöräilijän itsensä ja myös muiden tiellä liikkujien kannalta. Esimerkiksi kilpa- ja kuntopyörillä liikutaan hetkellisesti jopa yli 50 km/h, jolloin nopeusero jalankulkijoihin on suuri. Tieliikennelaki ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa anna lupaa poiketa säännöistä, vaikka perustelu saattaakin kuulostaa järkevältä. Ajoradalla ei saa lain mukaan ajaa, vaikka pyöräilijän nopeus olisikin suuri, jos vierestä löytyy pyörätie. Mikäli suuri nopeus on vaaraksi itselleen tai muille tiellä liikkujille, pitäisi nopeutta laskea.
[muokkaa] Nopeusrajoitukset
Pyörätiellä nopeusrajoitus on sama kuin vieressä kulkevalla ajoradalla. Nopeus on kuitenkin aina syytä sovittaa tilanteeseen. Jos esimerkiksi näkyvyys on huono tai muita tiellä liikkujia on paljon, on nopeus syytä sovittaa alhaiseksi. Jos taas pyörätie on hyvässä kunnossa, näkyvyyttä riittää ja muita tiellä liikkujia ei näy, mikään ei estä päästelemästä vaikka yli 50 km/h, jos viereisen ajoradan nopeusrajoitus sen sallii.
On kuitenkin syytä huomioida, että Tiehallinnon kevyen liikenteen suunnitteluoppaan mukaan pyöräteiden geometria on suunniteltu enimmillään (suorat osuudet) nopeuden 30 km/h mukaan.
[muokkaa] Pyöräily kielletty
Pyöräily on kielletty seuraavin liikennemerkein:
 Merkki 311. Ajoneuvolla ajo kielletty |
 Merkki 322. Polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty |
 Merkki 324. Jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty |
 Merkki 331. Kielletty ajosuunta |
 Merkki 421. Jalkakäytävä |
 Merkki 561. Moottoritie |
 Merkki 563. Moottoriliikennetie |
Huomaa, että taluttamalla pyörää pyöräilijä on jalankulkija, jolloin pyöräilyn kieltävät merkit eivät koske jalankulkijaksi muuttunutta pyöräilijää. Lisäksi on muutama erikoistapaus, joissa pyöräily on kielletty:
- Pyöräilijä ei saa ajaa jalkakäytävällä (merkki 421). Poikkeuksena alle 12-vuotias saa ajaa pyörällä jalkakäytävällä aiheuttamatta kohtuutonta häiriötä jalankululle.
- Pyöräilijä ei saa ajaa moottoritiellä (merkki 561) eikä moottoriliikennetiellä (merkki 563).
[muokkaa] Suojatiellä ajaminen
Ajoradan voi ylittää suojatietä pitkin pyöräillen, jos suojatie jatkuu pyörätien jatkeena. Suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä tai kevyen liikenteen väylältä suojatielle (riippumatta siitä jatkuuko pyörätie tien toisella puolella vai ei). Toisin sanoen, suojatie ei ole pyörätien jatke vain niissä tapauksissa, joissa suojatielle saavutaan polkupyörällä jalkakäytävältä, jolla ajaminen pyörällä on muutoinkin kiellettyä. Suojatien lisäksi pyörätien jatke voidaan osoittaa jatkeen molemmin puolin olevalla valkoisella katkoviivalla. [6]
Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, ettei ole selvää, missä tilanteissa suojatiemerkintä katsotaan pyörätien jatkeeksi, mutta tullessaan pyörätieltä ajoradalle pyöräilijä on oikeutettu käyttämään suojatietä tien ylittämiseen. Tästä syystä vuonna 2010 voimaan tullut tieliikenneasetuksen muutos velvoittaa muuttamaan kaikki suojatie-maalauksella merkityt pyörätien jatkeet varsinaiseksi pyörätien-jatke maalaukseksi noin viiden vuoden siirtymäajan kuluessa. Tulevaisuudessa (noin vuoden 2016 jälkeen) pitäisi olla vain uudenlaisia tiemerkintöjä kuten uusi asetus määrää: "Pyörätien jatke merkitään kahdella valkoisella katkoviivalla. [7]
Huomaa, että pyörätien jatkeena toimivan suojatien käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä (kärkikolmio tai stop-merkki) ennen suojatietä tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan. [2]
Ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena, ei pyöräilijä saa tieliikennelain mukaan pyöräillä suojatiellä. Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä.
 Kuvassa suojatie, jonka voi ylittää pyöräillen, koska suojatie jatkuu yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatkeena. Pyöräilijän pitää kuitenkin väistää risteävällä tiellä kulkevia autoja. |
 Kuvassa suojatie, jonka voi ylittää pyöräillen, koska suojatie jatkuu yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatkeena. Pyöräilijällä on myös etuajo-oikeus, sillä suojatiemerkin yhteydessä on kärkikolmio autoilijoille. |
[muokkaa] Luonnonsuojelualueella pyöräily
Lainaus jokamiehenoikeuksista [8]:
"Luonnonsuojelualueilla saa oleskella ja liikkua jokamiehenoikeudella, ellei sitä ole erikseen rajoitettu."
Eli toisin sanoen, luonnonsuojelualueella saa pyöräillä mikäli sitä ei ole erikseen kielletty. Pelkkä luonnonsuojelualueen merkki (kuva oikealla) ei siis kiellä pyöräilyä. Niin ikään kansallispuistoissa saa pyöräillä, mikäli sitä ei ole erikseen rajoitettu. Luonnonpuistossa taas ei saa yleensä pyöräillä vaan se on lähtökohtaisesti kokonaan rauhoitettu ihmiseltä ja siellä liikkuminen vaatii erityisluvan.
Luonnonsuojelualueen mahdollisista liikkumisrajoituksista päätetään alueiden perustamispäätöksissä ja järjestyssäännöissä. Rajoitukset on yleensä merkitty maastoon selvästi kuten Helsingin Pitkäkosken Rinnelehdon luonnonsuojelualueella.
[muokkaa] Väistämissäännöt
 Merkki 231. Väistämis-velvollisuus risteyksessä ("Kärkikolmio") |
 Merkki 232. Pakollinen pysäyttäminen ("Stop"-merkki) |
Pyöräilyä koskevat risteyssäännöt uudistettiin vuonna 1997. Valitettavasti uudistettuja sääntöjä ei ole vielä opittu oikein. Osa autoilijoista luulee, että autolla on aina etuajo-oikeus pyöräilijään nähden - näin ei kuitenkaan aina ole. [9] Myöskään kaikki pyöräilijät eivät osaa väistämissääntöjä oikein. Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta pyöräilijän on silti oltava risteyksessä aina tarkkana. Vaikka auto rikkoisikin liikennesääntöjä, kannattaa pyöräilijän siitä huolimatta väistää - pyöräilijä on lähes aina se osapuoli, joka loukkaantuu onnettomuustilanteessa pahiten.
Alla on esitetty tärkeimmät pyöräilijän perussäännöt risteystilanteissa selviämiseen havainnollistavien kuvien kera.
 1. Tullessaan pyörätieltä ajoradalle pyöräilijän on väistettävä muuta liikennettä, sekä oikealta että vasemmalta tulevaa. Tässä risteystilanteessa pyöräilijä väistää risteävää liikennettä. Huomionarvoista siis on, että kyseessä on tasa-arvoinen risteys (ei kolmiota), mutta että pyöräilijä tulee pyörätieltä. Tämä on poikkeava käytäntö verrattuna jalankulkijaan, jota autoilijan kuuluu tällaisessa tilanteessa väistää. |
 2. Kääntyvän auton on aina väistettävä risteävää tietä ylittävää pyöräilijää. Risteävä tie on se, jolle käännytään. Kenenkään eteen ei siis saa kääntyä. Tässä risteystilanteessa autoilijan on väistettävä pyöräilijää, koska autoilija kääntyy oikealle. |
 3. Kärkikolmion tai stop-merkin takaa tuleva väistää sekä oikealta että vasemmalta tulevia. Stop-merkin eteen on lisäksi pysähdyttävä. Tässä risteystilanteessa autoilijan pitää siis väistää pyöräilijää, koska autoilija tulee kolmion takaa. Myös pyöräilijä on väistämisvelvollinen mikäli pyöräilijä tulee kärkikolmion tai stop-merkin takaa. Huom! Joissain risteyksissä väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki on vasta suojatien jälkeen, jolloin pyöräilijän on väistettävä muuta liikennettä. |
 4. Ajoradalla pyöräilijä noudattaa autoliikenteen sääntöjä, joissa tasa-arvoisessa risteyksessä väistetään siis aina oikealta tulevaa, elleivät liikennevalot tai muut liikennemerkit määrää toisin. Niin pyöräilijä kuin autoilija on velvollinen väistämään oikealta tulevia. Tässä risteystilanteessa autoilijan pitää siis väistää pyöräilijää, koska pyöräilijä tulee oikealta ja risteys on tasa-arvoinen (ei kolmiota). |
Yksityiskohtaisempi opas risteyssääntöihin löytyy HePon varapuheenjohtaja Otso Kivekkään blogista [10]: Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn. Ko. sivulta löytyy erittäin yksityiskohtaiset väistämissäännöt joka risteystilanteeseen. Yllä esitetyillä perussäännöillä pärjää kuitenkin jo hyvin pitkälle.
Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä.
- Vasemmalle kääntyvä väistää aina vastaantulevia.
- Pihakadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta tai vähäiseltä tieltä tuleva väistää muuta liikennettä.
- Liikenneympyrästä poistuva on risteyksessä oikealle kääntyvä ja siksi väistää ympyrän vieressä olevalla pyörätiellä ajavia pyöräilijöitä.
- Linja-autopysäkin kohdalla on aina syytä hidastaa, koska pyöräilijän on väistettävä linja-autosta poistuvia tai siihen nousevia matkustajia. [1]
[muokkaa] Polkupyörän pysäköinti
[muokkaa] Pysäköinti jalkakäytävälle ja rakennuksen eteen
Polkupyörän ja mopon saa pysäyttää ja pysäköidä mihin tahansa paikkaan jalkakäytävälle, pyörätielle tai pihakadulle. Polkupyörätelineiden käyttö ei siis ole pakollista (joskin niiden käyttö on yleensä suositeltavaa). Pysäköinti ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä tai pyörätiellä kulkemista. [2]
Polkupyörän pysäköinnin rakennuksen edessä voi kieltää maanomistaja. Kielto on kuitenkin ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. [2]
Kaupunkien keskustoissa esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustojen polkupyörien pysäköintikiellot eivät ole aina lainvoimaisia, koska kieltoa ei aina ole määrännyt maanomistaja. Esimerkiksi Helsingin keskustan kaduilla maanomistaja on usein Helsingin kaupunki. Tällöin esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustan pysäköintikiellot eivät ole lainvoimaisia, jos kiellosta on päättänyt vain liikkeenharjoittaja. Jos liikkeenharjoittaja omistaa kiinteistön ja maa-alueen jalkakäytävällä, hänellä on oikeus kieltää pysäköinti. Jos jalkakäytäväalueen liikkeen edustalla omistaa talo- tai kiinteistöyhtiö, jonka omistamassa rakennuksessa liike sijaitsee, voi polkupyörien pysäköinnin kiellon tehdä vain taloyhtiön hallitus - ei liike yksinään. [11]
[muokkaa] Pysäköinti ajoradalle
Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä ajoradalle, vaikka jalkakäytävälle / pyörätielle pysäköinti onkin suositeltavampaa. Ajoradalle pysäköidessä pitää noudattaa samoja sääntöjä mitä on määrätty autoillekin - pysäköintikieltomerkkejä pitää siis noudattaa. [2]
[muokkaa] Pysäköinti parkkiruutuun
Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä parkkiruutuun. Polkupyörän pysäköinti parkkiruutuun on siis sallittu, ellei sitä ole lisäkilvellä rajoitettu. Parkkiruutuun pysäköinti ei kuitenkaan ole suositeltavaa, mikäli jalkakäytävällä tai pyörätiellä on tilaa turvalliseen pysäköintiin. Parkkiruudut on liikenteen sujuvuuden vuoksi syytä säästää ensisijaisesti autoille ja moottoripyörille.
Pysäköintikiekon käyttö koskee vain autoja, ei polkupyöriä eikä mopoja tai moottoripyöriä. Pysäköintipaikkojen mahdollisia aikarajoituksia tulee kuitenkin noudattaa.
[muokkaa] Pakolliset varusteet
[muokkaa] Heijastimet
Jokaisessa polkupyörässä tulee olla lain mukaan etu-, sivu-, poljin- ja takaheijastimet (19.12.2002/1250 19 §). Etuheijastimen tulee olla valkoinen ja takaheijastimen punainen. Sivuheijastimia on oltava polkupyörän, etu- ja takaosassa kummallakin sivulla (yleensä pinnoihin kiinnitettävät heijastimet tai heijastinnauhalla varustetut renkaat). Poljinheijastimia tulee kussakin polkimessa olla kaksi ja poljettaessa niistä toisen tulee olla suunnattu eteen- ja toisen taaksepäin. Poikkeuksena ovat urheilu- tai kilpakäyttöön rakennetut kevyet maantiepyörät (omamassa alle 10 kg ja yli 12 vaihdetta), joissa ei valoisaan aikaan ajettaessa ole pakko käyttää muita kuin takaheijastinta. [12]
[muokkaa] Valaisimet
Pimeällä tai hämärällä ajettaessa polkupyörässä tulee olla lain mukaan eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä valaisin (19.12.2002/1250 20 §). Valaisimen tulee olla pyörään kiinteästi kiinnitetty 0.3 - 1.2 m korkeudelle. Takavalaisin ei ole pakollinen, mutta on näkyvyyden kannalta järkevä hankinta. Mahdollisen takavalaisimen täytyy näyttää taaksepäin punaista valoa. [12]
[muokkaa] Pyöräilykypärä
Pyöräilykypärän käyttö on lain mukaan pakollista, mutta käyttämättäjättämisestä ei rangaista. Tieliikennelain 90 §:ssa mainitaan, että "polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää". [2] [13]
[muokkaa] Soittokello
Polkupyörässä tulee olla soittokello. [12]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Liikenneturva - Pyöräilijä liikenteessä
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 Tieliikennelaki 3.4.1981/267
- ↑ HE 251/1996 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta
- ↑ Tieliikenneasetus 5.3.1982/182
- ↑ Poliisi - Tietoa kevyestä liikenteestä
- ↑ KKO ennakkopäätös KKO:1996:125
- ↑ Liikenne- ja viestintäministeriö: Muistio 23.6.2010 (Yli-insinööri Mikko Karhunen)
- ↑ SY30/2012 Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella (s. 35)
- ↑ Poljin - Liikennesäännöt pyöräilijän kannalta
- ↑ Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn
- ↑ Helsingin kaupunginkirjasto - iGS-tietohuoltopalvelu
- ↑ 12,0 12,1 12,2 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista 19.12.2002/1250
- ↑ HE 103/2002 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta
Sponsoroidut linkit:
