Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja. Lisäksi pyöräilijällä on joitakin omia sääntöjä ja määräyksiä.

Polkupyörän määritelmä[muokkaa]

Polkupyörä määritellään ajoneuvolain 19 §:ssa "Muut moottorittomat ajoneuvot" [1].

Normaalien poljettavien kaksipyöräisten polkupyörien lisäksi polkupyöräksi katsotaan ajoneuvolain mukaan myös seuraavat erikoistapaukset:

  • Sähköavusteinen polkupyörä
  • Potkupyörä (kickbike)
  • Polkimilla tai käsikammilla toimiva kaksi- tai useampipyöräinen nojapyörä

Rullaluistelijat ja polkupyörän taluttajat taas tulkitaan jalankulkijoiksi (Tieliikennelaki 2 §, jalankulkijan määritelmä) [2].

Pyöräilijän paikka[muokkaa]

Polkupyöräilijän on pääsääntöisesti ajettava pyörätiellä, mikäli sellainen on liikennemerkillä osoitettu ajosuunnassa. Jos pyörätietä ei ole osoitettu, on pyöräilijän käytettävä ajoradan (n.k. "autotie") oikeaa reunaa. Ajoradalla ei siis saa pääsääntöisesti pyöräillä, jos kulkusuunnassa on pyörätie. [3]

Pyöräteitä, erityisesti jalkakäytävään yhdistettyjä pyöräteitä, kutsutaan toisinaan kevyen liikenteen väyliksi. Tieliikennelaki ei tällaista termiä tunne, ja sen määrittely mikä kaikki katsotaan kevyeksi liikenteeksi on sekavaa.[4]

Pyörätiet ja pyöräkaistat[muokkaa]

Ajoradasta tiemerkinnöillä erotettu pyöräkaista Helsingin Jakomäessä

Pyörätie on pyöräliikenteelle tarkoitettu, ajoradasta rakenteellisesti erotettua kulkuväylä. Pyörätie merkitään liikennemerkillä 422 (Pyörätie). Muut ajoneuvot eivät saa käyttää kyseisellä merkillä osoitettua pyörätietä. Mopolla ajo pyörätiellä on kuitenkin sallittu, jos se osoitetaan lisäkilvellä "Sallittu mopoille"". Jalankulkija voi käyttää pyörätien reunaa, jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole lähettyvillä. [2]

Ajoradasta voidaan myös tiemerkinnöillä erottaa pyöräilijöille ja mopoilijoille (TLL 2 §, kohta 12) yksisuuntainen pyöräkaista. Pyöräkaistalla pyöräilijän ja mopoilijan on noudatettava samoja sääntöjä kuin ajaessaan ajoradan reunassa. Ryhmittymiseen kääntymistä varten saavat pyöräkaistaa käyttää kaikki ajoneuvot (TLA 36 a §).

Pyöräilyn ja jalankulun yhdistäminen[muokkaa]

Suomessa pyörätie jaetaan huomattavan usein jalankulkijoiden kanssa. Tapoja on kahdenlaisia: rinnakkaisia sekä yhdistettyjä. Kun pyörätie ja jalkakäytävä ovat rinnakkain (liikennemerkit 424 ja 425), pyöräilijöille ja jalankulkijoille on oma puolensa. Ne on erotettu toisistaan rakenteellisesti tai usein pelkästään valkoisella viivalla. Liikennemerkki osoittaa, kumpi puoli on pyöräilijöille. Pyöräilijä ajaa oman väylänsä oikeassa reunassa.

Kun pyörätie ja jalkakäytävä on yhdistetty (liikennemerkki 423), pyöräilijä ajaa väylän oikealla puolella [3]. Jalankulkija saa käyttää joko väylän vasenta tai oikeaa puolta [5]. Pyöräilijä ohittaa samalla puolella kävelevän jalankulkijan ja muut pyöräilijät vasemmalta puolelta. Yhdistetyllä pyörätiellä on noudatettava erityistä varovaisuutta muiden tiellä liikkujien vuoksi.

Kävelykatu[muokkaa]

Merkki 575. Kävelykatu

Liikennemerkillä 575 osoitetulla kävelykadulla polkupyöräily on sallittu. Kävelykadulla jalankulkijoilla ei ole velvoitetta kulkea tien reunassa, ja pyöräilijän on annettava jalankulkijoille esteetön kulku. Pyöräilijän on sovitettava ajonopeutensa jalankulun mukaiseksi, ja suurin sallittu nopeus on 20 km/h. [2]

Suorakaiteen muotoista kävelykadun liikennemerkkiä ei tule sekoittaa neliön muotoiseen opastusmerkkiin 682 (Jalankulkijoille tarkoitettu reitti). Ko. opastusmerkki ei aseta rajoitteita tai velvoitteita pyöräilijöille.

Ajoradalla ajaminen[muokkaa]

Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, tulee pyöräilijän ajaa ajorataa pitkin. Jalkakäytävällä saavat pyöräillä vain alle 12-vuotiaat lapset. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös lyhyen matkan, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. [6] Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.

Etenkin kilpa- ja kuntopyöräilijät ajavat ajoittain ajoradalla vaikka vieressä kulkee pyörätie. Tieliikenneasetuksen mukaan ajoradalla ajaminen ei ole sallittua muutoin kuin yllä esitetyissä tapauksissa. Ajoradalla ajamista perustellaan yleensä jalankulkijoiden turvallisuudella tai sillä, että pyörätie on niin huonokuntoinen, ettei siellä voi ajaa tarpeeksi lujaa tai polkupyörä rikkoontuu. Tieliikenneasetuksessa ei kuitenkaan anneta lupaa poiketa säännöistä näillä perusteilla. [7] Tieliikennelain 8 § 3 momentin mukaan ajoneuvoa saa kuitenkin tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, silloin kun erityiset syyt siihen pakottavat. [8]

Mikäli pyöräilijä liikkuu huomattavasti yli kävelynopeuden, on ajoradalla ajaminen yleensä turvallisempaa pyöräilijän itsensä ja myös muiden tiellä liikkujien kannalta. Esimerkiksi kilpa- ja kuntopyörillä liikutaan hetkellisesti jopa yli 50 km/h, jolloin nopeusero jalankulkijoihin on suuri. Tieliikenneasetus ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa anna lupaa poiketa säännöistä, vaikka perustelu saattaakin kuulostaa järkevältä. Ajoradalla ei saa lain mukaan ajaa, vaikka pyöräilijän nopeus olisikin suuri, jos vierestä löytyy pyörätie. Mikäli suuri tilannenopeus on vaaraksi itselleen tai muille tiellä liikkujille, pitäisi nopeutta laskea. Lain mukaan pyörätiellä on sama nopeusrajoitus kuin viereisellä ajoradallakin, tai erillisellä pyörätiellä alueen yleisrajoitus. Jos pyörätiellä ajaminen on erityisistä pakottavista syistä vaarallista tai mahdotonta, saattaa pyöräilijällä olla Tieliikennelain 8 § 3 momentin mukainen oikeus ajaa ajoradalla.

Nopeusrajoitukset[muokkaa]

Pyörätiellä nopeusrajoitus on sama kuin vieressä kulkevalla ajoradalla. Nopeus on kuitenkin aina syytä sovittaa tilanteeseen. Jos esimerkiksi näkyvyys on huono tai muita tiellä liikkujia on paljon, on nopeus syytä sovittaa alhaiseksi. Jos taas pyörätie on hyvässä kunnossa, näkyvyyttä riittää ja muita tiellä liikkujia ei näy, mikään ei estä päästelemästä vaikka yli 50 km/h, jos nopeusrajoitus sen sallii.

On kuitenkin syytä huomioida, että Tiehallinnon kevyen liikenteen suunnitteluoppaan mukaan pyöräteiden geometria on suunniteltu enimmillään (suorat osuudet) nopeuden 30 km/h mukaan.

Pyöräily kielletty[muokkaa]

Pyöräily on kielletty seuraavin liikennemerkein:

Huomaa, että taluttamalla pyörää pyöräilijä on jalankulkija, jolloin pyöräilyn kieltävät merkit eivät koske jalankulkijaksi muuttunutta pyöräilijää. Lisäksi on muutama erikoistapaus, joissa pyöräily on kielletty:

  • Pyöräilijä ei saa ajaa jalkakäytävällä (merkki 421). Poikkeuksena alle 12-vuotias saa ajaa pyörällä jalkakäytävällä aiheuttamatta kohtuutonta häiriötä jalankululle.
  • Pyöräilijä ei saa ajaa moottoritiellä (merkki 561) eikä moottoriliikennetiellä (merkki 563).
  • Pyörätie voi olla yksisuuntainen. Esimerkiksi pyörätie-liikennemerkki on vain toisessa päässä tai edellämainittu liikennemerkki 331 kieltää toiseen suuntaan ajamisen. [9]

Ajoradan ylitys ja suojatiellä ajaminen[muokkaa]

Polkupyöräilijä voi ylittää ajoradan pyöräillen satulassa pysyen pyörätien jatketta pitkin. Pyörätien jatke on merkitty tiehen kahdella valkoisella katkoviivalla: merkintätapa vaihtelee hieman riippuen siitä, onko pyörätien jatkeen rinnalla myös suojatie (ks. kuva Pyörätien jatkeen merkitseminen alla) [10]. Suojatie ja pyörätien jatke ovat siis kaksi aivan eri asiaa. Polkupyöräilijä ei saa koskaan pyöräillä suojatiellä ellei suojatie jatku pyörätien jatkeena (Tieliikennelaki 2 §, suojatien määritelmä). Jalkakäytävän jatkeena oleva suojatie on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille. Tällöin pyöräilijä saa ylittää tien suojatietä pitkin vain taluttamalla pyörää. Edes alle 12-vuotiaat lapset eivät saa pyöräillä suojatietä pitkin, vaikka saavatkin pyöräillä jalkakäytävällä. [2]

Pyörätien jatkeen merkitseminen. Vasemmanpuoleisessa kuvassa kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, jolloin pyörätien jatke on suojatien keskellä: tällöin pyörätien jatkeen valkoiset katkoviivat on voitu jättää pois. Keskimmäisessä kuvassa pyörätie ja jalkakäytävä ovat rinnakkain, jolloin pyörätien jatke on suojatien rinnalla: tällöin suojatien puoleiselta puolelta on voitu jättää pyörätien jatkeen valkoiset katkoviivat pois. Oikeanpuoleisimmassa kuvassa on pelkkä pyörätien jatke ilman suojatietä. [10]
Suojatien merkitseminen. Suojatie on tarkoitettu vain jalankulkijoille. Pyörätien jatke on kuitenkin voitu merkitä aikaisemmin pelkästään tällä suojatie-maalauksella.

Suomessa pyörätien jatke on kuitenkin voitu aikaisemmin merkitä tiehen pelkillä suojatie-maalauksilla (ks. kuva Suojatien merkitseminen), joten käytännössä pyöräilijän on mahdoton tietää, tarkoittaako suojatie-merkintä pelkästään jalankulkijoille tarkoitettua suojatietä vai sisältääkö suojatie myös pyörätien jatkeen [11]. Tämä pyörätien jatkeen epäselvä merkintätapa on johtanut siihen, että käytännössä ajoradan saa ylittää suojatietä pitkin pyöräillen. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, että suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä suojatielle. Sillä ei ole siis merkitystä, jatkuuko pyörätie tien toisella puolen vai ei. Toisin sanoen, suojatie ei ole pyörätien jatke vain niissä tapauksissa, joissa suojatielle saavutaan polkupyörällä jalkakäytävältä, jolla ajaminen pyörällä on muutoinkin kiellettyä yli 12-vuotiailta. [12]

Pyörätien jatkeen sekavan merkintätavan vuoksi vuonna 2010 tuli voimaan tieliikenneasetuksen muutos, joka velvoittaa muuttamaan kaikki suojatie-maalauksella merkityt pyörätien jatkeet varsinaisiksi pyörätien jatke maalauksiksi noin viiden vuoden siirtymäajan kuluessa. Tulevaisuudessa (noin vuoden 2016 jälkeen) pyörätien jatke pitäisi siis olla aina merkitty edellä esitetyn kuvan (Pyörätien jatkeen merkitseminen) mukaisesti ja pelkkä suojatie-merkintä on vain jalankulkijoita varten. [13]

Huomaa, että pyörätien jatkeen käyttö ei anna pyöräilijälle automaattisesti etuajo-oikeutta. Pyöräilijällä on etuajo-oikeus, mikäli autoilijan väistämisvelvollisuus on osoitettu erillisellä liikennemerkillä (kärkikolmio tai stop-merkki) ennen pyörätien jatketta tai jos autoilija kääntyy risteävän tien yli. Muissa tapauksissa pyöräilijä on väistämisvelvollinen esim. ylittäessään risteävää ajorataa pyörätieltä tullessaan. [2]

Luonnonsuojelualueella pyöräily[muokkaa]

Luonnonsuojelualueen merkki, joka ei yksistään kiellä pyöräilyä

Lainaus jokamiehenoikeuksista [14]:

"Luonnonsuojelualueilla saa oleskella ja liikkua jokamiehenoikeudella, ellei sitä ole erikseen rajoitettu."

Eli toisin sanoen, luonnonsuojelualueella saa pyöräillä mikäli sitä ei ole erikseen kielletty. Pelkkä luonnonsuojelualueen merkki (kuva oikealla) ei siis kiellä pyöräilyä. Niin ikään kansallispuistoissa saa pyöräillä, mikäli sitä ei ole erikseen rajoitettu. Luonnonpuistossa taas ei saa yleensä pyöräillä vaan se on lähtökohtaisesti kokonaan rauhoitettu ihmiseltä ja siellä liikkuminen vaatii erityisluvan.

Luonnonsuojelualueen mahdollisista liikkumisrajoituksista päätetään alueiden perustamispäätöksissä ja järjestyssäännöissä. Rajoitukset on yleensä merkitty maastoon selvästi kuten Helsingin Pitkäkosken Rinnelehdon luonnonsuojelualueella.

Väistämissäännöt[muokkaa]

Pyöräilyä koskevat risteyssäännöt uudistettiin vuonna 1997. Valitettavasti uudistettuja sääntöjä ei ole vielä opittu oikein. Osa autoilijoista luulee, että autolla on aina etuajo-oikeus pyöräilijään nähden - näin ei kuitenkaan aina ole. [15] Myöskään kaikki pyöräilijät eivät osaa väistämissääntöjä oikein.

Omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, mutta pyöräilijän on silti oltava risteyksessä aina tarkkana. Vaikka auto rikkoisikin liikennesääntöjä, kannattaa pyöräilijän siitä huolimatta väistää - onnettomuuksia ja vaaratilanteita on aina syytä välttää. Lisäksi pyöräilijä on lähes aina se osapuoli, joka loukkaantuu onnettomuustilanteessa pahiten.

Alla on esitetty tärkeimmät pyöräilijän perussäännöt risteystilanteissa selviämiseen havainnollistavien kuvien kera.

Yksityiskohtaisempi opas risteyssääntöihin löytyy HePon varapuheenjohtaja Otso Kivekkään blogista [16]: Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn. Ko. sivulta löytyy erittäin yksityiskohtaiset väistämissäännöt joka risteystilanteeseen. Yllä esitetyillä perussäännöillä pärjää kuitenkin jo hyvin pitkälle.

Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:

  • Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä.
  • Kahden pyöräilijän kohdatessa tasa-arvoisessa pyöräteiden risteyksessä noudatetaan samoja väistämissääntöjä kuin autotielläkin: eli oikealta tulevaa pyöräilijää on väistettävä.
  • Vasemmalle kääntyvä väistää vastaantulevia, ellei liikennemerkillä (861a tai 861b) toisin määrätä.
  • Pihakadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta tai vähäiseltä tieltä tuleva väistää muuta liikennettä.
  • Liikenneympyrästä poistuva on risteyksessä oikealle kääntyvä ja siksi väistää ympyrän vieressä olevalla pyörätiellä ajavia pyöräilijöitä.
  • Linja-autopysäkin kohdalla on aina syytä hidastaa, koska pyöräilijän on väistettävä linja-autosta poistuvia tai siihen nousevia matkustajia. [3]

Polkupyörän pysäköinti[muokkaa]

Pysähtyminen ja pysäköinti tiellä[muokkaa]

Polkupyörä kuten autokin tulee pysäyttää tien oikeaan reunaan ja tien suuntaisesti. [2] Polkupyörää ei voi siis edes väliaikaisesti pysäyttää pyörätiellä poikittain tai sen keskelle.

Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä ajoradalle, vaikka jalkakäytävälle / pyörätielle pysäköinti onkin suositeltavampaa. Ajoradalle pysäköidessä pitää noudattaa samoja sääntöjä mitä on määrätty autoillekin - pysäköintikieltomerkkejä pitää siis noudattaa. [2]

Pysäköinti pihalla ja rakennuksen eteen[muokkaa]

Pihakadulle pysäköitäessä polkupyörätelineiden käyttö ei ole pakollista (joskin niiden käyttö on yleensä suositeltavaa). Pysäköinti ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä tai pyörätiellä kulkemista. [2]

Polkupyörän pysäköinnin rakennuksen edessä voi kieltää maanomistaja. Kielto on kuitenkin ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. [2]

Kaupunkien keskustoissa esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustojen polkupyörien pysäköintikiellot eivät ole aina lainvoimaisia, koska kieltoa ei aina ole määrännyt maanomistaja. Esimerkiksi Helsingin keskustan kaduilla maanomistaja on usein Helsingin kaupunki. Tällöin esim. liikkeiden näyteikkunoiden edustan pysäköintikiellot eivät ole lainvoimaisia, jos kiellosta on päättänyt vain liikkeenharjoittaja. Jos liikkeenharjoittaja omistaa kiinteistön ja maa-alueen jalkakäytävällä, hänellä on oikeus kieltää pysäköinti. Jos jalkakäytäväalueen liikkeen edustalla omistaa talo- tai kiinteistöyhtiö, jonka omistamassa rakennuksessa liike sijaitsee, voi polkupyörien pysäköinnin kiellon tehdä vain taloyhtiön hallitus - ei liike yksinään. [17]

Pysäköinti parkkiruutuun[muokkaa]

Tieliikennelaki ei kiellä polkupyörän pysäköintiä parkkiruutuun. Polkupyörän pysäköinti parkkiruutuun on siis sallittu, ellei sitä ole lisäkilvellä rajoitettu. Parkkiruutuun pysäköinti ei kuitenkaan ole suositeltavaa, mikäli jalkakäytävällä tai pyörätiellä on tilaa turvalliseen pysäköintiin. Parkkiruudut on liikenteen sujuvuuden vuoksi syytä säästää ensisijaisesti autoille ja moottoripyörille.

Pysäköintikiekon käyttö koskee vain autoja, ei polkupyöriä eikä mopoja tai moottoripyöriä. Pysäköintipaikkojen mahdollisia aikarajoituksia tulee kuitenkin noudattaa.

Pakolliset varusteet[muokkaa]

Heijastimet[muokkaa]

Jokaisessa polkupyörässä tulee olla lain mukaan etu-, sivu-, poljin- ja takaheijastimet (19.12.2002/1250 19 §). Etuheijastimen tulee olla valkoinen ja takaheijastimen punainen. Sivuheijastimia on oltava polkupyörän, etu- ja takaosassa kummallakin sivulla (yleensä pinnoihin kiinnitettävät heijastimet tai heijastinnauhalla varustetut renkaat). Poljinheijastimia tulee kussakin polkimessa olla kaksi ja poljettaessa niistä toisen tulee olla suunnattu eteen- ja toisen taaksepäin. Poikkeuksena ovat urheilu- tai kilpakäyttöön rakennetut kevyet maantiepyörät (omamassa alle 10 kg ja yli 12 vaihdetta), joissa ei valoisaan aikaan ajettaessa ole pakko käyttää muita kuin takaheijastinta. [18]

On syytä huomata, että useat Suomessakin myytävät polkupyörät ovat teknisesti laittomia, koska sivu- ja poljinheijastimet puuttuvat monista pyöristä. Esimerkiksi lukkopolkimissa on harvoin poljinheijastimia ja kaikissa uusissa pyörissä ei ole pinnoissa sivuheijastimia. Lisäksi laki ei teknisesti salli esim. valkoisia pinnoihin kiinnitettäviä putkiloheijastimia sivuheijastimina vaan sivuheijastimien pitäisi olla ruskeankeltaisia. Lisäksi pyöräilykengissä ja -housuissa on usein hyvät heijastimet, joten niillä voisi korvata hyvin poljinheijastimet, mutta laki ei tätäkään salli. Lakia voisikin pitää polkupyörän heijastimien osalta vanhentuneena. Tärkeintä kuitenkin on, että heijastimia on riittävästi kaikkiin suuntiin.

Valaisimet[muokkaa]

Pimeällä tai hämärällä ajettaessa polkupyörässä tulee olla lain mukaan eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä valaisin. Näitä valaisimia saa olla useita. Valaisimen tulee olla pyörään kiinteästi kiinnitetty 0,3 - 1,3 metrin korkeudella tiestä. Valaisimet voidaan korvata ominaisuuksiltaan vastaavilla polkupyöräilijään kiinnitetyillä valaisimilla. Eli esimerkiksi kypärään kiinnitetyn otsalampun käyttö polkupyörän ainoana valaisimena on täysin laillista. [18]

Takavalaisin ei ole pakollinen, mutta on suositeltava varuste, jotta takaa tulevat muut tienkäyttäjät näkevät polkupyörän paremmin. Mahdollisen takavalaisimen täytyy näyttää taaksepäin punaista valoa. [18]

Pakollisten valaisimien tulee näyttää kiinteätä valoa, eli pelkkä vilkkuva etuvalaisin ei siis ole laillinen. Vilkkuvia etu- tai takavaloja saa olla, mutta ne eivät yksin ole laillisia, vaan pyörässä on oltava myös vilkkumaton, valkoista tai vaaleankeltaista näyttävä valo. Vilkkuvan valon käyttö polkupyörässä ei muutenkaan ole suositeltavaa, koska vilkkuvalosta ei välttämättä heti huomaa, onko valo lähestymässä vai loittonemassa, tai mikä lähestyvä kohde edes on. [19]

Soittokello[muokkaa]

Polkupyörässä tulee olla äänimerkinantolaitteena soittokello. [18]

Jarrut[muokkaa]

Tavaran tai yli yhden henkilön kuljettamiseen tarkoitetussa, perävaunullisessa tai vähintään kolmivaihteisessa polkupyörässä tulee olla kaksi toisistaan riippumatonta jarrua. Muutoin jarruja tarvitsee olla vain yksi. [18]

Suositeltavat varusteet[muokkaa]

Pyöräilykypärä[muokkaa]

Tieliikennelain 90 §:ssa mainitaan, että "polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää". Säädös on luonteeltaan suositus, ja sen noudattaminen on pyöräilijän omassa harkinnassa eikä sen käyttämättä jättämisestä rangaista. Pyöräilykypärän käyttö ei siis ole pakollista, mutta sen käyttöä suositellaan. [2] [20]

Lähteet[muokkaa]

  1. Ajoneuvolaki 11.12.2002/1090
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 Tieliikennelaki 3.4.1981/267
  3. 3,0 3,1 3,2 Liikenneturva - Pyöräilijä liikenteessä
  4. Olli Pottonen Mitä on kevyt liikenne?
  5. HE 251/1996 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta
  6. Tieliikenneasetus 5.3.1982/182
  7. Poliisi - Tietoa kevyestä liikenteestä
  8. Tieliikennelaki 1981/267
  9. Olli Pottonen - Lainsäädäntö osa 2: pyörätien käyttövelvoite
  10. 10,0 10,1 Liikenteen ohjaus: Tiemerkinnät. Tiehallinto 2004. s. 6B-25
  11. Pyörätien jatke ei ole suojatie. Liikenneturva. 16.05.2013
  12. KKO ennakkopäätös KKO:1996:125
  13. Liikenne- ja viestintäministeriö: Muistio 23.6.2010 (Yli-insinööri Mikko Karhunen)
  14. Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella (s. 35)
  15. Poljin - Liikennesäännöt pyöräilijän kannalta
  16. Kuvitettu pikaopas risteyspyöräilyyn
  17. Helsingin kaupunginkirjasto - iGS-tietohuoltopalvelu
  18. 18,0 18,1 18,2 18,3 18,4 Trafi: Kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen, nelipyörien sekä niiden perävaunujen rakenne ja varusteet
  19. YLE / Niklas Joki: Pyörä saa vilkkua, kunhan pakollinen valaistus on kunnossa
  20. HE 103/2002 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta

Sponsoroidut linkit: