Kun turvallinen ja sujuva matkanteko on sekuntien mittaamista ja vieressä ajavan voittamista tärkeämpää, ovat seuraavat asiat oleellisia:

Käsimerkit

  • Kääntymisestä tai muusta siirtymisestä sivuttaissuunnassa on hyvä varoittaa muita suuntamerkeillä. Jos käden irroittaminen ohjaustangosta suuntamerkin näyttämiseksi ei esimerkiksi huonokuntoisen tien tai ajajan kokemattomuuden takia tunnu turvalliselta, niin ilmoitettakoon kääntymisestä suullisesti ("Käännytään vasemmalle!").
  • Pysähtymisestä tai hidastamisesta ilmoitetaan nostamalla käsi (ei väliä oikea vaiko vasen, mieluiten ei kuitenkaan molempia samanaikaisesti) pystyyn.
  • Hitaammasta tielläliikkujasta tai ahtaammassa paikassa vastaantulijasta varoitetaan perässäajajia nostamalla kyseisenpuoleinen käsi suurin piirtein vaakasuoraan taakse. Tätä merkkiä usein tehostetaan heiluttamalla kämmenta vaakasuunnassa.
  • Reiästä tai muusta ongelmasta tiessä (vaikkapa tiiliskivi) varoitetaan osoittamalla sormella alaspäin sillä puolen, jolla ongelma on.
  • Irtosorasta, tienlevyisistä töyssyistä, lammikoista tms. on tapana kertoa ravistamalla alaspäin suunnattua kämmentä.

Usein käsimerkkejä on hyvä täydentää suullisella ilmauksella.

Ajoetäisyys

Nyrkkisääntönä renkaanmitta on minimi- ja pyöränmitta maksimietäisyys edelläajavaan. Risteyksen tai muun tavanomaista suurempaa varovaisuutta vaativan tilanteen kohdalla kannattaa usein käyttää pitempääkin turvaväliä.

Selkeä "muodostelma"

Pienellä määrällä ajajia on hyvä ajaa jonossa. Kun ajajia on yli kymmenen eikä väylä ole kovin kapea, parijono on usein toimivampi ratkaisu, jotta ryhmä ei veny kohtuuttoman pitkäksi ja siten liikenteellisesti hankalaksi yksiköksi.

Vetovuorot ja niiden vaihto

Porukassa ajettaessa etummainen polkija joutuu tekemään muita enemmän työtä tuulta halkaistessaan, joten useimmiten on järkevä vaihtaa vetovuoroa säännöllisesti. Mitä lujempaa mennään, sitä suurempi on ero etenemiseen tarvittavan työn määrässä etummaisella kuskilla ja peesaajiilla, joten sitä lyhyempiä vetovuorojen on syytä olla jotta vetäjä ei ehtisi väsyä liiaksi. Esimerkiksi Turun harrastepyöräilijöiden 30km/h keskivauhtisilla tiistailenkeillä on usein katsottu järkeväksi pitää minuutin tai kahden pituisia vetovuoroja (vaikka käytännössä vuorot ovatkin usein venyneet liiallisen pitkiksi).


Ajettaessa yksinkertaisessa jonossa etummainen ajaja näyttää suuntamerkin sivulle (useimmiten vasemmalle), siirtyy sivuun ja vasta sitten hidastaa vauhtiaan pudoten näin jonon hännille mistä sitten muiden pudotessa vuorollaan taakse siirtyy hiljalleen takaisin edemmäs.

Kun ajetaan parijonossa ns. telaketjuna, tapahtuu vaihto siten, että vasemmanpuoleisen jonon etummainen hidastaa varovaisesti vauhtiaan päästäen oikeanpuoleisen jonon etummaisen siirtymään eteensä ja vastaavasti jonon hännillä vasemmanpuoleisen jonon viimeinen ajaja siirtyy oikeaan jonoon.

Lisätietoa

http://www.ik-32.org/ilmoitustaulu/2008-2_turvallinen_ryhmaajo_jari_kulmala.pdf

Aiheeseen liittyvää sisältöä...