Polkupyörävarkaudet ovat maailman yleisimpiä omaisuusrikoksia. Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan pyörävarkaus on levinnein rikollisuuden muoto Euroopassa.[1] Britanniassa varastetaan yli 400 000 polkupyörää vuodessa eli lähes yksi minuutissa. 17 % brittipyöräilijöistä sanoi 1990-luvun lopun kyselyssä joutuneensa pyörävarkauden kohteeksi. Heistä neljännes lopetti pyöräilyn kokonaan sen takia ja kaksi kolmannesta vähensi pyöräilyä varkaustapauksen jälkeen. [2] Myös Suomessa pelko pyörän varastamisesta on arvioitu erääksi keskeisimmistä polkupyörän käyttöä vähentäväksi tekijäksi.[3] Edellisen pyörän katoaminen varkaiden käsiin on Suomessa yleisin uuden pyörän ostosyy.[4] Ruotsissa ilmoitettiin vuonna 2014 poliisille 70 900 pyörävarkautta, mikä oli seitsemän prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.[5]

Polkupyörävarkaus on Suomessa yleisin varkausrikos. Vuosittain varastetaan Suomessa noin 70 000 — 100 000 polkupyörää. Poliisille varkauksista ilmoitetaan vain osa, vuonna 2011 noin 15 000.[3] Vakuutusyhtiöille ilmoitettiin 2013 yli 16 000 pyörävarkautta.[6] Varastettujen pyörien vakuutuskorvaukset nousevat Suomessa miljooniin euroihin vuodessa.[7] Vain harvoin varastettu pyörä saadaan takaisin tai rikos selviää. Ilmoitetuista polkupyörävarkauksista selviää alle kolme prosenttia, nekin yleensä muun rikostutkinnan ohessa.[3]

Pyörävarkauksien syitä ja tunnusmerkkejä[muokkaa]

Pyörävarkauksien motiivit voivat olla monenlaisia. Tietynlaisia arvokkaita pyöriä voidaan varastaa suunnitelmallisesti ja ammattimaisesti jälleenmyyntiä varten. Pyörästä voidaan irrottaa osia omaan samankaltaiseen pyörään ja hylätä loppuosa varkaussaaliista. Pyörä voidaan myös varastaa hetken päähänpistosta kotimatkaa varten, minkä jälkeen se hylätään maastoon tai heitetään sillalta jokeen. Silloin pyörä voi olla melkein millainen vain, kunhan se on lukitsematon että sen saa helposti ja nopeasti käyttöönsä.[8]

Varkauksista suurin osa kohdistuu alle tuhannen euron pyöriin. Arvokkaampien pyörien varastaminen on harvinaista, sillä ne lukitaan paremmin ja säilytetään turvallisemmin.[6] Joka toinen pyörä varastetaan omistajan kotipihalta. Syyksi varkauksien korkeaan määrään on esitetty mm. kunnollisten lukitusmahdollisuuksien puute.[3]

Poliisin haltuun päätyy Suomessa vuosittain satoja polkupyöriä, joiden omistajaa ei onnistuta löytämään. Poliisi myy varastossaan olevat löytöpyörät yleensä keväisin huutokaupalla.[6][9]

Lähteet[muokkaa]

  1. Dhaene, Jan: Polkupyörävarkaudet, kirjallinen kysymys, Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset, Euroopan parlamentti 29.9.2003. Viitattu 25.5.2015.
  2. Thorpe, A., Johnson, S.D. ja Sidebottom, A. Responses to bike theft: Design, implementation, evaluation. Bikeoff Research Initiative, bikeoff.org. Viitattu 25.5.2015.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 Lauri Heikkilä: Polkupyörävarkauksien ennaltaehkäisy Kirjallinen kysymys eduskunnassa (KK 517/2012)
  4. Innanen, Kristiina: Polkupyörän ostopäätösprosessi ja siihen vaikuttavat tekijät. Opinnäytetyö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma, markkinointi, 2013. Sivu 59. Viitattu 25.5.2015
  5. Cykelstölder, Brottsrummet.se. Viitattu 25.5.2015.
  6. 6,0 6,1 6,2 Lasse Kerkelä: Polkupyörävarkaudet yleistyneet rajusti viime vuonna, Helsingin Sanomat 31.3.2014. Viitattu 25.5.2015.
  7. Polkupyörävarkaudet 1992–2012, Finanssialan keskusliitto. Viitattu 25.5.2015.
  8. Pyörävarkaudet kuriin tulevana kesänä, Vakuutusyhtiö If 2.5.2011. Viitattu 25.5.2015.
  9. Anna Leinonen: Torinrannasta sukellettiin lastenrattaat, puutarhakalusteita ja kymmeniä polkupyöriä, Kaleva.fi 3.8.2013. Viitattu 25.5.2015.

Sponsoroidut linkit:

Aiheeseen liittyvää sisältöä...