Yleistä

Tavallisessa maastopyörässä on leveät renkaat, joissa on karkea kuvio maastopitoa ajatellen. Renkaiden leveys ja karkeus riippuvat ajettavasta maastotyypistä, kuljettajan ajotyylistä (perversioista) ja mieltymyksistä. Renkaan halkaisija on yleensä 26 tuumaa, mutta nykyään myös 29 tuuman renkailla varustettuja pyöriä näkee markkinoilla ja ajossa.
Maastopyörien hintahaarukka ylettyy noin 500 eurosta kymmeneentuhanteen euroon. Viidelläsadalla saa pyörän, jolla pärjää alkuun maastossa. Kalleimmissa pyörissä on huipputason runko ja osat ja hinta myös sen mukainen. Keveys ja kestävyys eivät käy käsi kädessä, vaan näiden kahden välillä joutuu tekemään aina kompromisseja. Kaupasta ostettavat pyörät ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta kovaan ajoon tarkoitettuja, laadukkaita välineitä. Edellämainittua hintahaarukkaa halvempia malleja tulee välttää. Onkin syytä mainita tässä yhteydessä kultainen sääntö:

  • Maastopyörästä ei saa toimivaa ja kestävää alle 500 eurolla (ovh). Mikäli kauppa tai myyjä väittää toista, hänet häväistäköön julkisesti ja syötettäköön markkinavoimien mahtavimmille möröille.

Toisin sanoen halvalla ei saa hyvää, ja maastopyörän ollessa kyseessä, ei edes tyydyttävää.

Tekniikka

Maantiepyörään verrattuna maastopyöräilijä töröttää satulassa hieman pystymmässä asennossa. Normaalina mittapuuna voitaneen pitää sitä että ohjaustanko on samalla korkeudella satulan kanssa. Runko on kestävämmäksi rakennettu ja myös komponentit kuten etuhaarukka, kiekot, jarrut ja voimansiirto ovat kovempaa käyttöä varten suunnitellut.

Runko

Runkomateriaalina käytetään useita aineita, joista tässä muutamia. Pyörien ja samalla runkojen koot ilmoitetaan tuumina, joka tarkoittaa rungon korkeutta.

  • Alumiini
  • Hiilikuitu
  • Teräs
  • Titaani
  • Scandium (todellisuudessa alumiinia johon on sekoitettu pieni määrä skandiumia ominaisuuksien parantamiseksi, markkinoinnissa tämä lasketaan kuitenkin usein omaksi materiaalikseen)

Myös muita materiaaleja käytetään runkojen rakentamiseen. Ylivoimaisesti suosituin materiaali on alumiini, mutta parantuneiden valmistustekniikoiden ansiosta hiilikuitu on lisännyt viime vuosina suosiotaan.
Runkorakenne määrää maastopyörän käyttötarkoituksen ja tärkeä osa rungon toimintaa on jousituskomponentit (takaiskunvaimennin / joustohaarukka). Täysjoustopyörässä on sekä etu- että takajousto. Jäykkäperäisessä pyörässä on ainoastaan etujousto. On myös maastopyörämalleja, joissa sekä keula että perä ovat jäykkiä (ns. täysjäykkä maastopyörä).

Osat

Maastopyörän osasarjoja valmistaa pääasiassa kaksi kilpailevaa yritystä, SRAM ja Shimano. Osasarjana käsitetään kokonaisuutta, jossa on jarrut, voimansiirto ja vaihteisto.
Standardissa maastopyörässä on 27 vaihdetta, jotka koostuvat kolmesta eturattaasta ja yhdeksästä takarattaasta. Eturattaiden määrä voi vaihdella yhden ja kolmen välillä. Erikokoisten etu- ja takarattaiden tilalla voi olla vain yksi ratas kussakin päässä, jolloin pyörää kutsutaan sinkulaksi (single speed). Rakenteen etuina on keveys, edullisuus ja voimansiirron yksinkertaisuus.
Jarruina käytetään joko V-jarruja tai levyjarruja. Sekä V-jarruja että levyjarruja on vaijerivetoisia (mekaaninen) ja hydraulisia (voima välitetään nesteputken avulla kuten esim. autoissa). Nykyään levyjarrut ovat suositumpia luotettavuutensa ja jarrupalojen keston vuoksi. V-jarrut ovat edelleen kuivassa maastossa hyvät ja voittavat painokilpailussa levyjarruratkaisut.

Iskunvaimennus

Eniten kuluvalla vuosituhannella on kehittynyt maastopyörän iskunvaimennus. Takaiskunvaimentimessa voi jousena toimia joko ilmakammio tai teräsjousi (tai titaanijousi) tai näiden yhdistelmä. Liikkeen vaimentamiseen käytetään öljyä, jotta meno ei olisi holtitonta pomppimista. Halvimmissa ratkaisuissa jousen tilalla on elastomeeri-kumipatukka ja vaimennuksia ei ole lainkaan. Tällaisia halpisratkaisuja tulee välttää oikeassa maastokäyttöön tarkoitetussa pyörässä. Etuhaarukassa on käytössä periaatteessa sama tekniikka kuin takaiskunvaimentimissa. Lisäksi on erilaisia valmistajakohtaisia ratkaisuja, joilla pyritään vähentämään jousituksen liikkumista poljettaessa. tätä kutsutaan keinumisenestoksi. Keinumisenesto helpottaa pyörän liikuttamista, mutta väärin säädettynä se voi vähentää jouston herkkyyttä. Yleensä joustomatka ilmaistaan millimetreinä tai tuumina. Jousto voi olla, kuten edellä on mainittu, joko edessä tai molemmissa päissä konkelia. Yleensä yli viiden tuuman pyörät ovat aina täysjoustoja. Karkeasti ja rumasti voidaan yleistää, että

  • 3" tai 3,5" = 80mm
  • 4" = 100mm
  • 5" = 120-135mm
  • 6" = 140-155mm
  • 7" = 160-175mm

Edellämainitut ovat joustomatkojen yleisimmät luokat. Kolme-tai neljä tuumaa joustavat pyörät ovat tyypillisesti xc-käyttöön tarkoitettuja kisapyöriä, jotka ovat keveitä. Tällä joustomatkalla maasto pehmenee hieman, mutta jousitus voi tuntua pintakovalta. Keskihintaluokan pyörät painavat 11-14 kiloa.
Viisi tuumaa joustavat pyörät ovat polkupyöriä sanan varsinaisessa merkityksessä. Nämä pyörät tarjoavat tällä hetkellä parhaan kompromissin tehokkaan etenemisen ja mukavuuden välillä. Painoa on hieman enemmän kuin neljä tuumaa joustavissa malleissa, mutta mukavuutta ja tukevuutta enemmän. Keskiluokan pyörä painaa noin 12-15 kiloa.
Kuusi tuumaa joustavat pyörät lähentelevät jo alamäkipyörien geometriaa ja tukevuutta. Jousituksen alkuherkkyys on paljon suurempi kuin viisituumaisissa yleensä, ja painoa pyörille kertyy enemmän, 13-16 kiloa. Ajoasento on yleensä lyhyempi, ja mäkien nouseminen vaatii jo enemmän energiaa ja kärsivällisyyttä.
Seitsemän tuumaa joustavat pyörät ovat käytännössä jo alamäkipyöräsarjassa, mutta näinkin paljon joustavia, noin 16 kiloa painavia "monstereita" on tavattu tavallisessa polkukäytössä säännöllisesti, siksi tämä luokka myös mainittakoon.

Paljonko on kevyt?

Tekniikan kehittyessä maastopyöristäkin tulee vuosi vuodelta kevyempiä. Viisitoista vuotta sitten huipputason jäykkäperäinen pyörä painoi noin kymmenen kiloa, mutta nyt täysjoustopyöriä on rakennettu jopa alle kahdeksan kilon.
Usein äärikeventelyssä uhrataan osa kestävyydestä atomivaa'an alttarille. Kannattaakin internetistä tietoa kerätessään varmistaa, onko uusi kevyt komponentti oikeaan maastokäyttöön tarkoitettu tai mikä on kuljettajan painosuositus. Tällaisiin ratkaisuihin ei törmää kaupan valmispyörissä. Internetistä löytyy useitakin esimerkkejä, joissa pyörä on rakennettu maailmanennätyskeveäksi mutta se ei käytännössä kestä arkikäyttöä.

Aiheeseen liittyvää sisältöä...