Polkupyöräwiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T22:02:19Z

Avaruuslehmipoika: /* Jarrut */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle.

Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä lähes suora ja ajoasento on hieman pystympi, mikä sopii maasto- ja kaupunkiajoon paremmin. Jarrukahvat ja vaihdevivut ovat suoralla tangolla varustetuissa vaihdepyörissä yleensä erilliset, mutta Shimamolla on myös malleja, joissa jarrukahvoihin on yhdistetty vaihteet siten, että jarrukahvan ylös-alasliikkeellä on toteutettu vaihteiden vaihtaminen. Markkinoilla on myös ns. kiertovaihdevipuja (Sramin ketjuvaihteet ja Shimanon napavaihteet). Niiden tapauksessa osa käsikahvasta kiertyy, mitä kautta vaihteiden vaihtaminen on toteutettu.

Ohjaustangon kääntyminen välitetään ohjaavaan etupyörään rungon emäputken sisällä kulkevan etuhaarukan varren kautta. Etuhaarukka ja ohjaustanko pääsevät kiertymään runkoon nähden kaksiosaisen ohjainlaakerin avulla.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän ketjuvaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle.

[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

Ketjuvaihteiston ohella toinen yleinen vaihdetyyppi on ns. napavaihde, eli takanavan sisään rakennettu vaihteisto. Tällaista vaihdetyyppiä on saatavana 3-14 vaihteisena. Tunnetuimmat napavaihteiden valmistajat ovat Shimano, Rohloff, SRAM ja Sturmey Archer. Erikoisuus napavaihteiden värikkäässä joukossa on ollut Sachsin (nyk. osa Sramia) valmistama kaksivaihteinen, jalkajarrullinen Duomatic, joka on kaksivaihteinen napa ilman vaihdevipuja. Siinä vaihtaminen tehdään polkaisemalla kevyesti taaksepäin.

Yksinkertaisimmista pyöristä puuttuvat vaihteet kokonaan (yksivaihteinen, vapaaratas tai ns. single speed, sinkula) ja erikoistapauksissa käytetään toisinaan jopa lukittua kiinteää ratastä (ns. fixed speed, fixi, esimerkkinä ratapyörät). Tavallisen polkupyörän (jalkajarrullisen yksivaihteisen) ja sinkulan ero on että sinkulassa jarrut on toteutettu vanne- tai levyjarruin, jolloin navassa on yksinkertaisempi ja toimintavarmempi rakenne, eli pelkkä vapaaratas.

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta tavallisimmin polkupyörissä ovat vannejarrut, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin (tai harvemmin: hydraulinesteen) välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat kiekon pyörimistä kitkan avulla.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään tehokkaampia V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru; jarrutyyppi jota käytettiin aiemmin myös maastopyörissä. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, jota käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti. Vannejarruissa ongelmana voi olla pito märissä oloissa; märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy-, rumpu- ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon yhtä paljon kuin vannejarruissa. Lisäksi vannejarrujen ongelma märissä oloissa on lika jarrupalan ja vanteen välissä, joka kuluttaa etenkin alumiinisia vanteita nopeasti. Aiemmin vanteisiin on tehty keraamisia jarrupintoja estämään kulutusta ja parantamaan kitkaa, mutta nyttemmin nämä vanteet ovat harvinaistuneet levyjarrujen yleistymisen myötä.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T21:46:26Z

Avaruuslehmipoika: /* Voimansiirto */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle.

Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä lähes suora ja ajoasento on hieman pystympi, mikä sopii maasto- ja kaupunkiajoon paremmin. Jarrukahvat ja vaihdevivut ovat suoralla tangolla varustetuissa vaihdepyörissä yleensä erilliset, mutta Shimamolla on myös malleja, joissa jarrukahvoihin on yhdistetty vaihteet siten, että jarrukahvan ylös-alasliikkeellä on toteutettu vaihteiden vaihtaminen. Markkinoilla on myös ns. kiertovaihdevipuja (Sramin ketjuvaihteet ja Shimanon napavaihteet). Niiden tapauksessa osa käsikahvasta kiertyy, mitä kautta vaihteiden vaihtaminen on toteutettu.

Ohjaustangon kääntyminen välitetään ohjaavaan etupyörään rungon emäputken sisällä kulkevan etuhaarukan varren kautta. Etuhaarukka ja ohjaustanko pääsevät kiertymään runkoon nähden kaksiosaisen ohjainlaakerin avulla.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän ketjuvaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle.

[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

Ketjuvaihteiston ohella toinen yleinen vaihdetyyppi on ns. napavaihde, eli takanavan sisään rakennettu vaihteisto. Tällaista vaihdetyyppiä on saatavana 3-14 vaihteisena. Tunnetuimmat napavaihteiden valmistajat ovat Shimano, Rohloff, SRAM ja Sturmey Archer. Erikoisuus napavaihteiden värikkäässä joukossa on ollut Sachsin (nyk. osa Sramia) valmistama kaksivaihteinen, jalkajarrullinen Duomatic, joka on kaksivaihteinen napa ilman vaihdevipuja. Siinä vaihtaminen tehdään polkaisemalla kevyesti taaksepäin.

Yksinkertaisimmista pyöristä puuttuvat vaihteet kokonaan (yksivaihteinen, vapaaratas tai ns. single speed, sinkula) ja erikoistapauksissa käytetään toisinaan jopa lukittua kiinteää ratastä (ns. fixed speed, fixi, esimerkkinä ratapyörät). Tavallisen polkupyörän (jalkajarrullisen yksivaihteisen) ja sinkulan ero on että sinkulassa jarrut on toteutettu vanne- tai levyjarruin, jolloin navassa on yksinkertaisempi ja toimintavarmempi rakenne, eli pelkkä vapaaratas.

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta yleensä ne ovat vannejarruja, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat pyörää.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti, vannejarruissa on ongelmana pito märissä oloissa, märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy, rumpu ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon. Lisäksi märissä oloissa maantielika jarrupalan ja vanteen välissä kuluttaa vannetta nopeasti.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T21:38:01Z

Avaruuslehmipoika: /* Voimansiirto */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle.

Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä lähes suora ja ajoasento on hieman pystympi, mikä sopii maasto- ja kaupunkiajoon paremmin. Jarrukahvat ja vaihdevivut ovat suoralla tangolla varustetuissa vaihdepyörissä yleensä erilliset, mutta Shimamolla on myös malleja, joissa jarrukahvoihin on yhdistetty vaihteet siten, että jarrukahvan ylös-alasliikkeellä on toteutettu vaihteiden vaihtaminen. Markkinoilla on myös ns. kiertovaihdevipuja (Sramin ketjuvaihteet ja Shimanon napavaihteet). Niiden tapauksessa osa käsikahvasta kiertyy, mitä kautta vaihteiden vaihtaminen on toteutettu.

Ohjaustangon kääntyminen välitetään ohjaavaan etupyörään rungon emäputken sisällä kulkevan etuhaarukan varren kautta. Etuhaarukka ja ohjaustanko pääsevät kiertymään runkoon nähden kaksiosaisen ohjainlaakerin avulla.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän vaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle.

[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

Yleinen vaihdetyyppi on myös ns. napavaihde, eli takanavan sisään rakennettu vaihteisto. Tällaista vaihdetyyppiä on saatavana 3-14 vaihteisena. Tunnetuimmat napavaihteiden valmistajat ovat Shimano, Rohloff, SRAM ja Sturmey Archer. Erikoisuus napavaihteiden värikkäässä joukossa on ollut Sachsin (nyk. osa Sramia) valmistama kaksivaihteinen, jalkajarrullinen Duomatic, joka on kaksivaihteinen napa ilman vaihdevipuja. Siinä vaihtaminen tehdään polkaisemalla kevyesti taaksepäin.

Yksinkertaisimmista pyöristä puuttuvat vaihteet kokonaan (yksivaihteinen, vapaaratas tai ns. single speed, sinkula) ja erikoistapauksissa käytetään toisinaan jopa lukittua kiinteää ratastä (ns. fixed speed, fixi, esimerkkinä ratapyörät). Tavallisen polkupyörän (jalkajarrullisen yksivaihteisen) ja sinkulan ero on että sinkulassa jarrut on toteutettu vanne- tai levyjarruin, jolloin navassa on yksinkertaisempi ja toimintavarmempi rakenne, eli pelkkä vapaaratas.

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta yleensä ne ovat vannejarruja, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat pyörää.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti, vannejarruissa on ongelmana pito märissä oloissa, märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy, rumpu ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon. Lisäksi märissä oloissa maantielika jarrupalan ja vanteen välissä kuluttaa vannetta nopeasti.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Tiedosto:Maastopyoran ohjaustanko.jpg

2009-05-08T21:08:32Z

Avaruuslehmipoika: /* Yhteenveto */

== Yhteenveto ==
Maastopyörän hiilikuiturakenteinen ohjaustanko. Kuvan ohjaustanko on hieman perinteistä suoraa ohjaustankoa enemmän käyristetty, ns. "riser tanko". Kuvassa näkyvät myös erilliset Shimanon Deore -sarjan vaihdevivut ja hydrauliset levyjarrukahvat. Emäputken päissä näkyvät ohjainlaakerin mustat ylä- ja alaosan (rengasmaiset) kuoret.

Kuva on [http://www.flickr.com/photos/wistreize/211600154/ flick-kuvapalvelusta] ja käyttäjän [http://www.flickr.com/photos/wistreize/ Wistreize] ottama.

== Lisenssi ==
{{Cc-by-sa-2.0}}

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T20:58:35Z

Avaruuslehmipoika: /* Ohjaustanko */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle.

Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä lähes suora ja ajoasento on hieman pystympi, mikä sopii maasto- ja kaupunkiajoon paremmin. Jarrukahvat ja vaihdevivut ovat suoralla tangolla varustetuissa vaihdepyörissä yleensä erilliset, mutta Shimamolla on myös malleja, joissa jarrukahvoihin on yhdistetty vaihteet siten, että jarrukahvan ylös-alasliikkeellä on toteutettu vaihteiden vaihtaminen. Markkinoilla on myös ns. kiertovaihdevipuja (Sramin ketjuvaihteet ja Shimanon napavaihteet). Niiden tapauksessa osa käsikahvasta kiertyy, mitä kautta vaihteiden vaihtaminen on toteutettu.

Ohjaustangon kääntyminen välitetään ohjaavaan etupyörään rungon emäputken sisällä kulkevan etuhaarukan varren kautta. Etuhaarukka ja ohjaustanko pääsevät kiertymään runkoon nähden kaksiosaisen ohjainlaakerin avulla.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän vaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle. Joistain pyöristä saattavat vaihteet puuttua kokonaan (ns. single speed) tai jopa vapaaratas (ns. fixed speed, esimerkkinä ratapyörät).
[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta yleensä ne ovat vannejarruja, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat pyörää.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti, vannejarruissa on ongelmana pito märissä oloissa, märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy, rumpu ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon. Lisäksi märissä oloissa maantielika jarrupalan ja vanteen välissä kuluttaa vannetta nopeasti.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T20:44:45Z

Avaruuslehmipoika: /* Etu- ja takapyörät */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle. Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä suora ja ajoasento on hieman pystympi, joka sopii maasto- ja kaupunkiajoon yleensä paremmin.

Ohjaustangon liikkeet välitetään etupyörään ohjainlaakerin avulla. Näin siis ohjaustankoa kääntämällä kääntyy rungon emäputkeen kiinnitetty etuhaarukka ohjainkannattimen ja ohjainlaakerin välityksellä. Koska etupyörä on kiinnitetty etuhaarukkaan, kääntyy pyörä ohjaustangon mukana.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän vaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle. Joistain pyöristä saattavat vaihteet puuttua kokonaan (ns. single speed) tai jopa vapaaratas (ns. fixed speed, esimerkkinä ratapyörät).
[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta yleensä ne ovat vannejarruja, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat pyörää.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti, vannejarruissa on ongelmana pito märissä oloissa, märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy, rumpu ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon. Lisäksi märissä oloissa maantielika jarrupalan ja vanteen välissä kuluttaa vannetta nopeasti.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Polkupyörän rakenne

2009-05-08T20:22:07Z

Avaruuslehmipoika: /* Etu- ja takapyörät */

== Polkupyörän rakenne ==

Eri polkupyörämalleja on lukemattomia ja kaikissa niissä polkupyörä on rakennettu hieman eri lailla. Kuitenkin kaikilla perinteisillä polkupyörillä on aina jotain yhteistä: niissä on kaksi rengasta sekä runko, joiden päälle polkupyörä rakentuu.

Runko on pyörän ydin. Etu- ja takapyörät kiinnitetään rungon etu- ja takahaarukkaan. Rungon keskelle kiinnitetään eturatas sekä poljinkammet, jotka on liitetty takarattaaseen ketjulla. Ketju taas siirtää polkimien välityksellä ajajan poljinvoimaa takapyörälle ja edelleen pyörän liikkeeksi. Rungon etuosaan kiinnitettävän ohjaustangon avulla pyörän kulkusuuntaa voidaan muuttaa. Vaihteisto ja jarrut taas tuovat pyöräilyyn lisää nopeutta ja hallittavuutta.

Riippuen polkupyörätyypistä runkoon kiinnitetään hieman erilaisia osia. Esimerkiksi maantiepyörissä runkoon kiinnitetään käyrä ohjaustanko (ns. "pukinsarvet"), kun taas maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko on suora. Pyörä siis rakennetaan sen käyttötarkoituksen mukaan. Maantiepyöriin lisätään lukkopolkimet, ohuemmat renkaat ja rungon profiili on aerodynaamisempi. Maasto- ja hybridipyörät noudattavat samaa rakennetta, mutta käyttävät eri osia.

Alla on esitetty kuva polkupyörän olennaisimmista osista, joiden tunteminen on tarpeellista, koska eri oppaissa puhutaan yleensä käyttäen juuri kuvassa esitettyjä termejä. Oppaiden lukeminen on hankalaa, jos ei tiedä, millä termillä viitataan mihinkin osaan pyörässä. Kuvassa oleva pyörä on maantiepyörä, mutta maasto- ja hybridipyörät noudattavat melko samaa rakennetta.

[[Kuva:polkupyoran_rakenne.png|thumb|center|670px|Polkupyörän tärkeimmät osat]]

=== Runko ===

{{Pääartikkeli|[[Runko]]}}

[[Kuva:Polkupyoran_runko.jpg|thumb|250px|Polkupyörän runko ilman mitään ylimääräisiä osia]]

Polkupyörän peruspilarina toimii runko, jonka päälle koko pyörä rakentuu. Siihen kiinnittyvät kaikki tärkeät osat: pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula. Rungon geometria, kestävyys, paino ja jäykkyys vaikuttavat pyörän ajettavuuteen. Esimerkiksi maantiepyörissä runko on usein valmistettu kevyistä materiaaleista, kuten hiilikuidusta. Runko koostuu tavallisesti kuudesta perusosasta, jotka yhdistetään toisiinsa yleensä juottamalla, hitsaamalla tai laminoimalla putket yhteen:

{|
|-
|
* Emäputki
* Vaakaputki
* Alaputki
|
* Satulaputki
* Takahaarukan yläputket
* Takahaarukan alaputket
|}

=== Satula ===

{{Pääartikkeli|[[Satula]]}}

Satula on istumalihaksille muotoiltu istuin, jonka materiaali voi olla esimerkiksi nahkaa, muovia tai hiilikuitua. Satuloita on eri muotoisia ja kovuisia erilaisiin käyttötarkoituksiin, erilaisten käyttäjien anatomioille. Satula kiinnitetään satulatolppaan, joka voi olla irto-osa tai kiinteä osa runkoa. Istuimessa oleva kisko tai kiskot liittyvät tyypillisesti yhdellä tai useammalla ruuvilla kiristettävillä osilla (levyt, tangot) satulatolppaan. Ruuvikiinnitys mahdollistaa myös satulan hienosäädön (kulma ja etäisyys). Kiinteitäkin satula & tolppa -yhdistelmiä on, mutta ne ovat tavallisesti yhdelle ajajalle erikoistilauksesta tehtyjä yksittäiskappaleita tiettyyn runkogeometriaan.

Satulatolpan pitää sopia jämäkästi rungon satulaputkeen, jotta tolpan voi kiristää sopivalle korkeudelle satulatolpan kiristimellä. Kiristin on muodoltaan usein panta kiristysruuvilla. Panta voi olla juotettu tai irto-osa, mutta myös runkoon sisäänrakennettuja tolpan kiinnikkeitä on olemassa. Tolppien halkaisijat ovat 0.2 millimetrin välein; yli 400 mm pitkät tolpat ovat verraten harvinaisia.

=== Etu- ja takapyörät ===

{{Pääartikkeli|[[Pyörä]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_takarengas.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän takapyörä, jossa maastoon sopiva kuvioitu ulkorengas]]

Pyörät ovat polkupyörän tärkeimmät osat: ilman niitä ei polkupyörä liikkuisi mihinkään. Etu- ja takapyörä kiinnittyvät etu- ja takahaarukan haarukanpäihin pyörän navan akselin kautta. Takahaarukka on tavallisesti kiinteä osa runkoa. Etuhaarukka on rungosta erillinen osa, joka kiinnittyy rungon emäputkeen etuhaarukan varsiosan (ruotoputki) avulla. Pyörän kiinnitys haarukanpäähän on usein toteutettu tavallisella mutterilla tai ns. pikalinkulla, jonka pysty avaamaan ilman työkaluja.

Pyörät koostuvat kiekosta ja renkaista. Kiekko rakentuu vanteesta (kehä), navasta ja niitä yhdistävistä puolista (pinnat) ja nippeleistä (pinnojen päissä olevat "säätömutterit"). Rengas koostuu ulkokumista ja sisäkumista, joka pitää ilman sisällään [[Venttiili|venttiilin]] avulla. Markkinoilla on tarjolla sisärenkaattomiakin malleja, jotka on tarkoitettu yleensä maastoajoon. Sisärenkaattoman (engl. "tubeless") ulkokumin kanssa on käytettävä yleensä myös erikoisvalmisteisia vanteita.

Eri polkupyörätyypeissä käytetään erilaisia kiekkoja ja renkaita. Maantiepyörissä vanteet ovat kapeita ja pinnoja voi olla vähän. Rakenteelta halutaan keveyttä ja aerodynaamisuutta. Maantiepyörien kapeat ja sileät sormenpäänlevyiset renkaat rullaavat päällystetyllä tiellä parhaiten, mutta eivät sovellu maastoajoon tai hiekkateille. Maasto- ja hybridipyörissä käytetään leveämpiä, kuvioituja renkaita, jotka soveltuvat paremmin karkealle alustalle ja maastoon. Joissakin kilpapyörissä sisä- ja ulkorengas on yhdistetty (tuubirengas) ja puolien tilalla voi olla yhtenäinen levykiekko.

Polkupyörän [[Polkupyörän_rakenne#Jarrut|jarrut]] määrittävät osaltaan kiekkotyyppiä. Maantiepyörissä vaihtelua ei juuri ole, koska käytännössä kaikki on varustettu ns. vannejarruilla. Maasto- ja hybridipolkupyörissä sen sijaan voi olla joko vannejarrut tai levyjarrut, mikä määrittää myös kiekon rakenteen. Vannejarrut käyttävät nimensä mukaisesti jarruttamiseen vannetta, jolloin vanteiden sivuissa olevien jarrupintojen tulee olla sopivan muotoiset ja niissä pitää olla jonkin verran kulutuspintaa. Levyjarrukiekoissa puolestaan vanteiden sivut voidaan muotoilla vapaasti, mutta pinnojen tulee olla vahvemmat ja navassa on oltava kiinnike jarrulevylle. Monesti kiekot joudutaan vaihtamaan eri tyyppisiin haluttaessa vaihtaa vannejarrut levyjarruihin.

=== Ohjaustanko ===

{{Pääartikkeli|[[Ohjaustanko]]}}

[[Kuva:Maastopyoran_ohjaustanko.jpg|thumb|right|250px|Maastopyörän suora ohjaustanko]]

Ohjaustanko kiinnitetään etuhaarukan varteen (ruotoputki) ohjainkannattimen avulla. Tankoja on monenlaisia. Maantiepyörissä käytetään yleensä käyriä ohjaustankoja, jolloin ajoasento on matalampi eli aerodynaamisempi. Käyrissä ohjaustangoissa jarrukahvoja käytetään kädensijoina ajamiseen (ns. lepuuttajat) ja vaihdevivut ovat jarrukahvojen alla/sisäsivuilla (Campagnolon vaihteet) tai integroitu jarrukahvoihin (Shimanon vaihteet), Sramin kahvoissa vaihteita käytetään yhdestä jarrukahvan takana olevasta vivusta, lyhyt painallus pudottaa ketjun pienemmälle rattaalle, pitkä painallus nostaa sen suuremmalle rattaalle. Maasto- ja hybridipyörissä ohjaustanko taas on yleensä suora ja ajoasento on hieman pystympi, joka sopii maasto- ja kaupunkiajoon yleensä paremmin.

Ohjaustangon liikkeet välitetään etupyörään ohjainlaakerin avulla. Näin siis ohjaustankoa kääntämällä kääntyy rungon emäputkeen kiinnitetty etuhaarukka ohjainkannattimen ja ohjainlaakerin välityksellä. Koska etupyörä on kiinnitetty etuhaarukkaan, kääntyy pyörä ohjaustangon mukana.

=== Voimansiirto ===

{{Pääartikkeli|[[Vaihteet]]}}

[[Kuva:Yleiskuva takavaihtajasta.jpg|thumb|right|200px|Bianchi-maantiepyörän takavaihtaja mallia Shimano Sora]]

Vaihteiston tehtävänä polkupyörässä on muuttaa rattaiden välitystä maaston sekä ajajan tarpeiden mukaisesti. Polkupyörän vaihteisto koostuu etu- ja takavaihtajasta, takarattaista (rataspakka), eturattaista sekä ketjuista, jotka välittävät kampien liikkeen takapyörän liikkeeksi. Voimansiirron lisäksi vaihteiston hallintaan tarvitaan vaihdevivut, jotka liikuttavat etu- tai takavaihtajaa vaihdevaijerin välityksellä.

Rataspakka on kiinnitetty takapyörän navan vapaarattaaseen. Vapaaratas mahdollistaa sen, että pyörä voi pyöriä vapaasti, vaikka polkimet olisivat paikallaan. Vapaarattaan sisällä on mekanismi, joka sallii pakan vapaan pyörimisen vastapäivään, mutta ei myötäpäivään (polkemissuuntaan).

Takavaihde on yleensä toteutettu rataspakan viereen asennetulla vaihteensiirtäjällä, joka liikuttaa ketjua erikokoisten takarattaiden välillä muuttaen näin vaihteiden välitystä. Takavaihtaja on kiinnitetty takahaarukan päähän. Kaupunki- ja työmatkapyöräilyyn tarkoitetuissa pyörissä on usein napavaihde, jolloin takana on rataspakan sijasta vain yksi ratas ja navan sisällä planeettavaihde. Etuvaihtaja toimii samalla periaatteella kuin takavaihtajakin: se siirtää ketjua isommalle tai pienemmälle rattaalle. Joistain pyöristä saattavat vaihteet puuttua kokonaan (ns. single speed) tai jopa vapaaratas (ns. fixed speed, esimerkkinä ratapyörät).
[[Kuva:Etuvaihtaja.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän etuvaihtaja, Campagnolo Veloce compact]]

=== Jarrut ===

{{Pääartikkeli|[[Jarrut]]}}

[[Kuva:V-jarrut.jpg|thumb|right|200px|V-jarrut takapyörässä]]

Polkupyörän jarrut tuovat turvallisuutta ajamiseen. Ilman niitä pyörän pysäyttäminen on vaikeaa. Jarruja on monenlaisia, mutta yleensä ne ovat vannejarruja, jolloin ne kiinnitetään takana takahaarukan yläputkeen ja edessä etuhaarukkaan. Jarrutusvoimaa voi säädellä ohjaustankoon kiinnitettyjen jarrukahvojen avulla. Jarrukahvan liike välittyy jarrun länkeen jarruvaijerin välityksellä, jolloin jarrukahvaa painamalla jarrupalat ottavat kiinni vanteeseen ja hidastavat pyörää.

Jarrun rakenne riippuu polkupyörän käyttötarkoituksesta. Maantiepyörissä on yleensä kevyet ns. sivuvetojarrut, kun taas maasto- ja hybridipyörissä käytetään V-jarruja tai usein myös levyjarruja. Cyclocross-pyörissä ja retkipyörissä yleinen jarrutyyppi on Cantilever-jarru. Napavaihteellisissa ja vaihteettomissa pyörissä on usein takanavan sisään rakennettu rumpujarru, jolla jarrutetaan polkemalla taaksepäin. Harvinaisempi jarrutyyppi on Shimanon valmistama rullajarru, käytetään lähinnä hybrideissä.

Kaikentyyppiset hyvälaatuiset jarrut saadaan asianmukaisilla säädöillä toimimaan tehokkaasti, vannejarruissa on ongelmana pito märissä oloissa, märkä vanne ei anna yhtä hyvää jarrutustehoa kuin kuiva. Levy, rumpu ja rullajarruissa kosteus ei vaikuta jarrujen tehoon. Lisäksi märissä oloissa maantielika jarrupalan ja vanteen välissä kuluttaa vannetta nopeasti.

[[Kuva:sivuvetojarru.jpg|thumb|right|200px|Maantiepyörän sivuvetojarru]]

=== Muita varusteita ===

{{Pääartikkeli|[[Varusteet]]}}

Riippuen polkupyörän käyttötarkoituksesta pyörään kiinnitetään tarvittavia lisävarusteita. Esimerkiksi retkipyöriin lisätään yleensä tavarateline taakse sekä lokasuojat. Jokainen lisätty varuste kuitenkin kasvattaa pyörän painoa, joten siksi esimerkiksi maantiepyörissä harvemmin näkee lokasuojia ja tavaratelineitä. Alla on lueteltu joitain yleisiä polkupyörään asennettavia lisävarusteita:

{|
|-
|
* Matka- ja nopeusmittari (Ajotietokone)
* [[Ajovalot]]
* Heijastimet
* Juomapullo ja juomapullon teline
* Soittokello
* Käsipumppu
* [[Lokasuojat]]
|
* Lukko
* Lukkopolkimet
* Nousukahvat
* Pistosuojatut renkaat
* Satulalaukku
* Tankolaukku
* Tavarateline
* Tukijalka
|}

[[Luokka:Polkupyörät]]

Työkalut

2009-05-08T19:50:22Z

Avaruuslehmipoika: /* Suositeltavia, hyvälaatuisia työkalumerkkejä */

== Polkupyörän huollossa tarvittavat työkalut ==

[[Kuva:TyokaluValikoima01.jpg|thumb|right|px|Omatoimisen pyöräilijän yleisimpiä työkaluja]]

Polkupyörä voi olla tyypistä ja varustetasosta riippuen teknisesti erittäin yksinkertainen, tai hyvin hienostunut laite. Normaalit ns. peruspyörät, eli yksivaihteiset "mummopyörät" ja yksinkertaiset maantie- ja maastopyörät voidaan huoltaa tärkeimmiltä osin melko rajallisella työkaluvalikoimalla. Oheinen kuva esittää työkaluvalikoimaa, jolla onnistuvat useimmat huoltotehtävät melko laajallekin valikoimalle pyöriä.
<br />

[[Kuva:kuusiokoloavaimet.jpg|thumb|right|px|Pallopäinen kuusiokoloavain]]

===Kuusiokoloavaimet===
Uusissa pyörissä useimmat osat on kiinnitetty kuusiokoloruuveilla ja silloin hyvälaatuinen kuusiokoloavainsarja on huoltajalle tärkeä. Kuusiokoloavaimia hankittaessa kannattaa kiinnittää huomio työkalujen laatuun ja muotoiluun. Yleisin kuusiokoloavaintyyppi on L-mallinen avain, joka soveltuu hyvin kaikenlaiseen käyttöön. L-avaimista kannattaa valita ns. pallopäinen malli, joka mahdollistaa ruuvien kääntämisen myös pienessä kulmassa. Työkalujen laadun ohella erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kuusiokoloavaimien säilytykseen, sillä irrallaan olevat avaimet katoavat hyvin helposti. Hyvälaatuisien kuusiokoloavainsarjojen mukana tulee lähes aina muovinen pidin, joka on yleensä hyvin toimiva. Heikompilaatuisissa sarjoissa kiinnitys on tehty avainrenkaiden kaltaisilla kiinnikkeillä, joiden käyttäminen on vaivalloista. Lisäksi heikkolaatuiset avaimet kestävät huonosti käyttöä ja voivat pilata ruuvin kantoja.

Kuusiokoloavainsarjat sisältävät tavallisesti kaikki tärkeimmät avainkoot: 6, 5, 4, 3 ja 2.5mm. Tuumakokoisia kuusiokoloruuveja on olemassa, mutta nykyisin käytännössä aina yhdysvaltalaisissakin polkupyörissä on millikokoiset kuusiokoloruuvit.

Kuusiokoloavaimien käytössä oleellista on varmistaa, että avain painuu ruuvin kannassa olevassa reiässä pohjaan asti. Monesti lika tai kulunut ruuvin kanta tekee avaimen asettamisen vaikeaksi. Jos kuusiokoloavaimen pää asettuu huonosti ruuviin, niin hyvälläkin avaimella voi kanta mennä pilalle helposti. Joskus polkupyörien osissa käytetään ruuvistandardeista poikkeavia kiinnitysosia (esim. monet titaaniruuvit ja erilaiset alumiiniset osat), joiden materiaali voi olla pehmeämpää ja uran syvyys pienempi kuin vakioruuveissa. Näiden kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

===Kiintoavaimet ja jakoavaimet===
Vanhemmissa polkupyörissä useimmat osat on kiinnitetty kuusiokantaisilla ruuveilla ja muttereilla. Kuusiokantaruuvi on yleisin ja edullisin, ja monissa muissakin koneissa laajalti käytetty ruuvityyppi. Kiintoavain on yksinkertaisin kuusiokantaan sopiva työkalu ja se toimii polkupyörän korjauksessa yleensä riittävän hyvin. Kiintoavaimien tärkeimmät koot ovat 9, 10, 13, 14 ja 15mm, joiden avulla voi tehdä tavallisimmat työt. Kiintoavaimissa melko halvatkin työkalut ovat usein laadultaan riittäviä harrastekäyttöön.

[[Kuva:kartioavaimet.jpg|thumb|right|px|Shimanon 13mm x 14mm kartioavainpari TL-HS10 (engl. cone wrench)]]

Kiintoavaimen erikoistapaus on ns. kartioavain tai kartiokiintoavain, eli kapea tai litteä kiintoavain, jota käytetään polkupyörän kiekkojen navoissa olevien laakerikartioiden avaukseen ja kiristykseen. Kartioavaimet on valmistettu yleensä noin 2mm teräslevystä leikkaamalla. Monissa kartioavaimissa on kiintoavainten tapaan kaksi päätä, jotka ovat eri kokoa. Näin avain on monikäyttöisempi ja niitä tarvitaan työkalupakissa vähemmän. Kartioavaimien yleisimmät koot ovat 13, 14, 15 ja 17mm. Kartioavaimet ovat erikoistyökaluja, joita käytetään pääasiassa vain polkupyörissä. Hyvinvarustetut pyöräliikkeet myyvät kartioavaimia eri kokoina. Paras tapa hankkia oikeankokoinen kartioavain on mennä pyöräliikkeeseen sovittelemaan. Yleensä kartioavaimia kannattaa hankkia pareittain.

<br />
Jakoavainta käytetään monesti kiintoavaimien tilalla, koska se on säädettävyytensä ansiosta monikäyttöinen yleistyökalu kuusioruuveille ja muttereille. Jakoavaimen käytössä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota työkalun laatuun ja myös sen huolelliseen käyttöön. Heikkolaatuisien jakoavaimien leuat muokkautuvat tai vääntyvät usein luvattoman helposti kovassa käytössä. Vioittuneen jakoavaimen käyttö tai avaimen jättäminen liian löysälle saa helposti aikaan ruuvien tai mutterien kantojen vaurioitumisen. Jakoavain onkin parhaimmillaan kevyessä työssä.

===Suositeltavia, hyvälaatuisia työkalumerkkejä===
Seuraavassa on lyhyesti listattu joitakin tunnettuja ja yleensä hyvälaatuisiksi luokiteltavia työkalumerkkejä. Usein kokemattomat huoltajat eivät halua sijoittaa rahojaan kunnollisiin työkaluihin ja tämä on yleensä jälkikäteen ajatellen virhe. Hyvälaatuinen työkalu voi olla hinnaltaan moninkertainen verrattuna halpaan kiinalaiseen kopioon, mutta vastaavasti kunnollinen työväline on käyttöarvoltaan (mukavuus, toimivuus, luotettavuus) ja eliniältään todella merkittävästi parempi. Hyvä työkalu kestää käytössä vielä seuraavallakin sukupolvella ja sellainen kannattaa usein ostaa vaikka käytettynäkin (jos jostain löytää).

*[http://www.wera.de/ Wera](kuusiokoloavaimet, ruuvimeisselit)
*[http://www.knipex.com/ Knipex] (pihdit, leikkurit)
*[http://www.facom.com/ Facom], [http://www.bost-tools.com/ Bost], [http://www.bahco.com/ Bahco] (suuri valikoima erilaisia työkaluja)
*[http://www.leatherman.fi/ Leatherman], [http://www.gerbergear.com/ Gerber] (monitoimityökalut)
*[http://www.pedros.com/ Pedros], [http://www.tacx.com/producten.php?fl=true&language=EN&lvlMain=18&lvlSub=65&ttop=Bicycle%20Tools Tacx], [http://www.parktool.com/ Park Tool], [http://pro-bikegear.com/ PRO], [http://www.cyclus-tools.eu/ Cyclus-tools], Shimano (pyörien erikoisavaimet ja työkalut).
*Mitutoyo (työntömitat)

Työkalut

2009-05-08T19:26:43Z

Avaruuslehmipoika: /* Polkupyörän huollossa tarvittavat työkalut */

== Polkupyörän huollossa tarvittavat työkalut ==

[[Kuva:TyokaluValikoima01.jpg|thumb|right|px|Omatoimisen pyöräilijän yleisimpiä työkaluja]]

Polkupyörä voi olla tyypistä ja varustetasosta riippuen teknisesti erittäin yksinkertainen, tai hyvin hienostunut laite. Normaalit ns. peruspyörät, eli yksivaihteiset "mummopyörät" ja yksinkertaiset maantie- ja maastopyörät voidaan huoltaa tärkeimmiltä osin melko rajallisella työkaluvalikoimalla. Oheinen kuva esittää työkaluvalikoimaa, jolla onnistuvat useimmat huoltotehtävät melko laajallekin valikoimalle pyöriä.
<br />

[[Kuva:kuusiokoloavaimet.jpg|thumb|right|px|Pallopäinen kuusiokoloavain]]

===Kuusiokoloavaimet===
Uusissa pyörissä useimmat osat on kiinnitetty kuusiokoloruuveilla ja silloin hyvälaatuinen kuusiokoloavainsarja on huoltajalle tärkeä. Kuusiokoloavaimia hankittaessa kannattaa kiinnittää huomio työkalujen laatuun ja muotoiluun. Yleisin kuusiokoloavaintyyppi on L-mallinen avain, joka soveltuu hyvin kaikenlaiseen käyttöön. L-avaimista kannattaa valita ns. pallopäinen malli, joka mahdollistaa ruuvien kääntämisen myös pienessä kulmassa. Työkalujen laadun ohella erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kuusiokoloavaimien säilytykseen, sillä irrallaan olevat avaimet katoavat hyvin helposti. Hyvälaatuisien kuusiokoloavainsarjojen mukana tulee lähes aina muovinen pidin, joka on yleensä hyvin toimiva. Heikompilaatuisissa sarjoissa kiinnitys on tehty avainrenkaiden kaltaisilla kiinnikkeillä, joiden käyttäminen on vaivalloista. Lisäksi heikkolaatuiset avaimet kestävät huonosti käyttöä ja voivat pilata ruuvin kantoja.

Kuusiokoloavainsarjat sisältävät tavallisesti kaikki tärkeimmät avainkoot: 6, 5, 4, 3 ja 2.5mm. Tuumakokoisia kuusiokoloruuveja on olemassa, mutta nykyisin käytännössä aina yhdysvaltalaisissakin polkupyörissä on millikokoiset kuusiokoloruuvit.

Kuusiokoloavaimien käytössä oleellista on varmistaa, että avain painuu ruuvin kannassa olevassa reiässä pohjaan asti. Monesti lika tai kulunut ruuvin kanta tekee avaimen asettamisen vaikeaksi. Jos kuusiokoloavaimen pää asettuu huonosti ruuviin, niin hyvälläkin avaimella voi kanta mennä pilalle helposti. Joskus polkupyörien osissa käytetään ruuvistandardeista poikkeavia kiinnitysosia (esim. monet titaaniruuvit ja erilaiset alumiiniset osat), joiden materiaali voi olla pehmeämpää ja uran syvyys pienempi kuin vakioruuveissa. Näiden kanssa kannattaa olla erityisen huolellinen.

===Kiintoavaimet ja jakoavaimet===
Vanhemmissa polkupyörissä useimmat osat on kiinnitetty kuusiokantaisilla ruuveilla ja muttereilla. Kuusiokantaruuvi on yleisin ja edullisin, ja monissa muissakin koneissa laajalti käytetty ruuvityyppi. Kiintoavain on yksinkertaisin kuusiokantaan sopiva työkalu ja se toimii polkupyörän korjauksessa yleensä riittävän hyvin. Kiintoavaimien tärkeimmät koot ovat 9, 10, 13, 14 ja 15mm, joiden avulla voi tehdä tavallisimmat työt. Kiintoavaimissa melko halvatkin työkalut ovat usein laadultaan riittäviä harrastekäyttöön.

[[Kuva:kartioavaimet.jpg|thumb|right|px|Shimanon 13mm x 14mm kartioavainpari TL-HS10 (engl. cone wrench)]]

Kiintoavaimen erikoistapaus on ns. kartioavain tai kartiokiintoavain, eli kapea tai litteä kiintoavain, jota käytetään polkupyörän kiekkojen navoissa olevien laakerikartioiden avaukseen ja kiristykseen. Kartioavaimet on valmistettu yleensä noin 2mm teräslevystä leikkaamalla. Monissa kartioavaimissa on kiintoavainten tapaan kaksi päätä, jotka ovat eri kokoa. Näin avain on monikäyttöisempi ja niitä tarvitaan työkalupakissa vähemmän. Kartioavaimien yleisimmät koot ovat 13, 14, 15 ja 17mm. Kartioavaimet ovat erikoistyökaluja, joita käytetään pääasiassa vain polkupyörissä. Hyvinvarustetut pyöräliikkeet myyvät kartioavaimia eri kokoina. Paras tapa hankkia oikeankokoinen kartioavain on mennä pyöräliikkeeseen sovittelemaan. Yleensä kartioavaimia kannattaa hankkia pareittain.

<br />
Jakoavainta käytetään monesti kiintoavaimien tilalla, koska se on säädettävyytensä ansiosta monikäyttöinen yleistyökalu kuusioruuveille ja muttereille. Jakoavaimen käytössä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota työkalun laatuun ja myös sen huolelliseen käyttöön. Heikkolaatuisien jakoavaimien leuat muokkautuvat tai vääntyvät usein luvattoman helposti kovassa käytössä. Vioittuneen jakoavaimen käyttö tai avaimen jättäminen liian löysälle saa helposti aikaan ruuvien tai mutterien kantojen vaurioitumisen. Jakoavain onkin parhaimmillaan kevyessä työssä.

===Suositeltavia, hyvälaatuisia työkalumerkkejä===
Seuraavassa on lyhyesti listattu joitakin tunnettuja ja yleensä hyvälaatuisiksi luokiteltavia työkalumerkkejä. Usein kokemattomat huoltajat eivät halua sijoittaa rahojaan kunnollisiin työkaluihin ja tämä on yleensä jälkikäteen ajatellen virhe. Hyvälaatuinen työkalu voi olla hinnaltaan moninkertainen verrattuna halpaan kiinalaiseen kopioon, mutta vastaavasti kunnollinen työväline on käyttöarvoltaan (mukavuus, toimivuus, luotettavuus) ja eliniältään todella merkittävästi parempi. Hyvä työkalu kestää käytössä vielä seuraavallakin sukupolvella ja sellainen kannattaa usein ostaa vaikka käytettynäkin (jos jostain löytää).

*[http://www.wera.de/ Wera](kuusiokoloavaimet, ruuvimeisselit)
*[http://www.knipex.com/ Knipex] (pihdit, leikkurit)
*[http://www.facom.com/ Facom], [http://www.bost-tools.com/ Bost], [http://www.bahco.com/ Bahco] (suuri valikoima erilaisia työkaluja)
*[http://www.leatherman.fi/ Leatherman], [http://www.gerbergear.com/ Gerber] (monitoimityökalut)
*[http://www.pedros.com/ Pedros], [http://www.tacx.com/producten.php?fl=true&language=EN&lvlMain=18&lvlSub=65&ttop=Bicycle%20Tools Tacx], [http://www.parktool.com/ Park Tool], [http://pro-bikegear.com/ PRO], Cyclus, Shimano (pyörien erikoisavaimet ja työkalut).
*Mitutoyo (työntömitat)

Tiedosto:Kartioavaimet.jpg

2009-05-08T19:14:08Z

Avaruuslehmipoika: Shimanon kaksipäiset 13mm x 14mm kartioavaimet TL-HS10. Monet pyörätyökalujen valmistajat (mm. tacx, pedros, pro, park tool) tekevät myös yksipäisiä kartioavaimia, jotka ovat käteen mukavampia käyttää. Niitä tosin tarvitaan kaksinkertainen m�

Shimanon kaksipäiset 13mm x 14mm kartioavaimet TL-HS10. Monet pyörätyökalujen valmistajat (mm. tacx, pedros, pro, park tool) tekevät myös yksipäisiä kartioavaimia, jotka ovat käteen mukavampia käyttää. Niitä tosin tarvitaan kaksinkertainen määrä.

Tiedosto:Kuusiokoloavaimet.jpg

2009-05-08T18:27:29Z

Avaruuslehmipoika: Weran "Hex-plus" kuusiokoloavainsarjan L-avaimia, joissa näkyy pitkän osan pallomainen pää. Kuvassa myös 5mm avain M6 vakioruuvin päässä ja samalla nähdään miten pallopäällä varustettu avain voi olla kulmassa ruuviin nähden.

Weran "Hex-plus" kuusiokoloavainsarjan L-avaimia, joissa näkyy pitkän osan pallomainen pää. Kuvassa myös 5mm avain M6 vakioruuvin päässä ja samalla nähdään miten pallopäällä varustettu avain voi olla kulmassa ruuviin nähden.

Työkalut

2008-10-29T19:59:23Z

Avaruuslehmipoika: /* Polkupyörän huollossa tarvittavat työkalut */

Tiedosto:TyokaluValikoima01.jpg

2008-10-29T19:21:08Z

Avaruuslehmipoika:

Joitakin yleisimpiä polkupyörän huollossa tarvittavia työkaluja:
1. Hyvälaatuinen pumppu
2. Kaksi taitettavaa yleistyökalua
3. Kiintoavainsarja (koot: 8,9,10,13,14,15,17)
4. Rengasraudat (kuituvahvisteista muovia, 3 kpl)
5. Ketjunkatkaisija (käytetään myös ketjun liittämiseen)
6. Kuusiokoloavainsarja (mieluusti pallopää)
7. Risti- ja talttauraruuvimeisseleitä (tärkeimmat: Philips nro.2 ristiura sekä pieni- ja keskikokoinen talttaura)
8. Voimasivuleikkurit vaijereiden ja vaijerinkuorien katkaisuun
9. Moniotepihtejä erilaisilla leuoilla (mieluusti asennon lukituksella)
10. Ketjuruoska rataspakan kiinnipitämistä varten (rataspakan irroituksen aikana)
11. Rataspakan erikoisavain
12. Yleismallinen vääntiö 1/2" kiinnityksellä (sopii esim. rataspakan avaimeen)
13. Erikoisavain polkimen irroitukseen poljinkammesta (voidaan käyttää usein myös kiintoavainta)
14. Pieni, hyvälaatuinen jakoavain (pienille muttereille ja ahtaisiin paikkoihin)
15. Kärkipihdit
16. Työntömitta, eli "mauseri" tai "tönäri" (esim. satulaputken koon mittaukseen)
17. Ohjainlaakerin suurikokoisten kuusiomuttereiden avain
18. Momenttiavain ruuvien/muttereiden tarkan kiristysmomentin asetukseen (esim. rataspakka)

Työkalut

2008-10-25T14:51:42Z

Avaruuslehmipoika: /* Kiintoavaimet ja jakoavaimet */

Polkupyörän suojaaminen varkailta

2008-10-24T19:01:01Z

Avaruuslehmipoika: /* Aiheeseen liittyvää */

== Kuinka suojata polkupyörä varkaiden varalta ==

Mikään ei varmasti ärsytä yhtä paljon kuin juuri uuden, hienon ja kalliin polkupyörän katoaminen varkaiden käsiin heti oston jälkeen. Polkupyörävarkauksia on varmasti mahdoton estää kokonaan, mutta kunnon suojauksella pystytään vähentämään merkittävästi polkupyörävarkauksia. Varas etsii mieluummin sellaisen kohteen, joka on helpompi varastaa kuin oikeaoppisesti ja tehokkaasti lukittu pyörä.

[[Kuva:Lukitseminen renkaat.jpg|thumb|right|300px|Itse rungon lisäksi on aina hyvä lukita etu- ja takarengas runkoon kiinni. Kuvassa pyörä, joka on lukittu vain rungosta: renkaat ja satula on varastettu.]]

Pelkästään Tampereella varastettiin vuonna 2001 keskimäärin 2,4 pyörää päivässä ja Poliisi selvitti näistä pyörävarkauksista vain 5,3 prosenttia.<ref name="mansemedia">http://www.mansetori.fi/vanha_mansetori/mansetori.uta.fi/media/juttu/index8a2d.html?id=1377 Mansemedia - Pyörävarkaudet keskittyvät keskustaan</ref> Vuonna 2005 Oulussa ilmoitettiin 1450 polkupyörävarkautta. Pelkästään keskustan alueelta katosi 560 pyörää. Luku on todellisuudessa vielä suurempi, koska kaikki eivät ilmoita pyörävarkauksista poliisille.<ref>http://www.oamk.fi/spotti/1/5/ Spotti - Pyörävaras vaanii Oulussa</ref> Jokainen varmaan tunteekin jonkun, jonka pyörä on varastettu. Pyörävarkaat voivat iskeä niin keskellä kaupunkia kuin omassa kellarin pyörävarastossa. Etenkin opiskelijan lompakkoon pyörävarkaus haukkaa ison loven, ja vielä enemmän harmittaa se, että liikkuminen paikasta toiseen vaikeutuu huomattavasti. Pyörää ei koskaan kannata jättää lukitsematta - ei edes minuutiksi. Vai jättäisitkö itse kadun varteen uuden taulutelevision ihan sillä turvalla että "Ei tässä ole töpseleitä lähellä. Ei sitä kukaan voi katsoa"?

Pääosa pyörävarkauksista keskittyykin kaupunkien keskustaan tai sen välittömään läheisyyteen, josta pyöriä löytyy eniten. Pyörävarkaudet lisääntyvät tasaisesti kesän lähestyessä ja kesä onkin pyörävarkauksien sesonkiaikaa, koska uusia pyöriäkin on tällöin eniten liikenteessä. Vuodenajan lisäksi myös viikonpäivä vaikuttaa varkauksien määrään. Perjantaina tapahtuu eniten pyörävarkauksia, joten pyörän lukitseminen kannattaa muistaa erityisesti silloin. Vähiten pyöriä taas anastetaan keskiviikkoisin.<ref name="mansemedia"/>

== Lyhyesti: Näin suojaat pyöräsi ==

#Merkitse heti muistiin pyöräsi tunnistetiedot; merkki, malli, väri, rungon numero sekä mahdolliset erityistuntomerkit ja valokuvaa vielä pyöräsi. Näin pystyt kuvailemaan pyöräsi parhaiten, jos se varastetaan.
#Hanki vähintään yksi hyvä, tukevantuntuinen ja luotettava merkkilukko. Älä osta halvinta lukkoa.
#Lukitse aina pyöräsi, vaikka jättäisit sen vain hetkeksi näkyvistäsi.
#Pidä pyörä lukittuna sekä ulkona että sisällä.
#Harkitse tarkkaan mihin ja milloin jätät pyöräsi. Avara julkinen paikka, jossa liikkuu ihmisiä, on parempi kuin pimeä sivukuja. Pyörä on parempi jättää yön yli lukittuun tilaan kuin ulos.
#Käytä kahta erityyppistä lukkoa: U-lukkoa rungon ja takarenkaan lukitsemiseksi telineeseen ja kaapelilukkoa eturenkaan lukitsemiseksi runkoon.

== Merkitse ylös pyöräsi tuntomerkit ==

Polkupyörän oston jälkeen heti ensimmäinen tehtävä on ottaa ylös oman pyörän tunnistetiedot mahdollisen varkauden varalle. Jos et tee tätä heti, unohtuu se takuulla myöhemmin ja silloin onkin usein jo liian myöhäistä. Tärkeimmät tunnistetiedot ovat pyörän merkki, malli, väri, rungon numero sekä muut erityistuntomerkit. Jos ei jostain syystä muista, mitä tulikaan ostettua, kannattaa pyytää tiedot vaikkapa pyöräliikkeestä, josta pyörän osti.

Jos nyt havahdut siihen, ettei sinulla ole runkonumeroa tiedossa, löytyy se yleensä pyöräsi keskiön alta ja helpoiten se selviää kääntämällä pyörä ylösalaisin. Melkeinpä yhtä tärkeää tunnistetietojen selvittämisen ohella on ottaa muutama valokuva pyörästäsi. Varkaus on aina helpompi selvittää, jos tietää mitä on kadonnut ja minkä näköistä pyörää etsii.

== Oikea lukko ja lukitustapa ==

=== Hyvän lukon vaatimuksia ===

Poliisin kanta lukkoon ja lukitustapaan on seuraavanlainen:
<blockquote>"Polkupyörissä kannattaa aina käyttää vakuutusyhtiön hyväksymiä kiinteitä lukkoja tai irtolukkoja. Parasta olisi käyttää molempia ja lukita polkupyörä telineeseen tai pylvääseen. Hyväksytyn irtolukon tunnistaa myyntipakkauksessa olevasta turvakortista."</blockquote>

Polkupyörään tarkoitettuja lukkoja on kahta eri tyyppiä: kiinteästi pyörään kuuluvat/kiinnitettävät lukot ja erikseen ostettavat irtolukot. Irtolukkoja taas on useaa eri tyyppiä: U-lukot, kaapelilukot ja vaijerilukot. Jykevimpiä lukkoja ovat U-lukot, jollaisen hankkiminen on suositeltavaa. Kaapelilukkoa ei yksinään kannata käyttää pyörän lukitsemiseen, mutta sen on hyvä lisä U-lukon lisäksi. Missään nimessä halvinta lukkoa ei kannata ostaa, koska lukoissakin pätee vanha tuttu sananparsi: "Halvalla ei saa hyvää".

Hyvän lukon vaatimuksiin kuuluvat yleensä:
* Keveys
* Helppo kiinnittää ja irrottaa
* Helppo kantaa ja säilyttää
* Tukeva ja kestävä
* Ulottuvuus

Polkupyöräilijöille tarkoitetut lukot ovat aina kompromisseja näiden vaatimusten välillä. On mahdotonta tehdä kevyttä ja kestävää lukkoa, joka on nopea irrottaa ja vieläpä helppo kantaa. Jos halutaan korostaa pelkkää murtovarmuutta, keveys ja kuljetettavuus kärsivät. Voihan sitä ostaa vaikka halkaisijaltaan 3 senttistä, 500 kiloista teräskettinkiä muutaman metrin, mutta kuka sitä enää kantaa? Olisihan se lähes murtovarmaa ostaa myös 10 kappaletta merkkilukkoja, mutta kuka jaksaisi aina kiinnittää ne polkupyörään? Kun siis ostat lukon polkupyörään, mieti mitä lukolta oikeasti haluat. Yksi hyvä vaihtoehto on esimerkiksi ostaa uudenlainen [http://www.abus.de/us/main.asp?ScreenLang=us&sid=2006646990705081108200891156146121&select=0104b11&artikel=4003318335679 Abus Bordo -lukko].

=== Käytä lukkoa oikein ===

[[Kuva:Lukitseminen runko.jpg|thumb|right|200px|Polkupyörä pitää aina lukita kiinni rungosta. Tässä Helsingissä otetussa kuvassa pyörä oli lukittu laadukkaalla lukolla, mutta vain eturenkaasta, jolloin koko muu pyörä hävisi varkaiden käsiin.]]

Osalla pyöräilijöistä on hieman outo tai väärä käsitys polkupyörän oikeasta lukitustavasta. Polkupyörä pitää aina ja ehdottomasti lukita rungostaan kiinni lyhtypylvääseen, pyörätelineeseen, metalliaitaan tai muuhun kestävään metalliseen rakennelmaan. Irtonaiseen pyörätelineeseen, jota ei ole mitenkään kiinnitetty maahan tai seinään kiinni, ei pyörää ole hyvä kiinnittää, koska tarvittaessa sekin lähtee helposti pyörän kanssa varkaiden mukaan.

[[Kuva:Lukitseminen ei nain.jpg|thumb|right|250px|Ei näin! Myös telineeseen kiinnityksessä pitää olla tarkkana, jotta lukko varmasti on kiinni telineessä. Tässä kuvassa hieno maantiepyörä lähtisi helposti mukaan vaijerilukkoa nostamalla. Lisäksi vaijerilukko on niin ohutta, että se napsahtaisi poikki helposti voimapihdeillä.]]

Pelkän etupyörän lukitseminen telineeseen ei riitä, koska etupyörä on usein kiinni vain pikalinkulla, jonka voi helposti irrottaa rungosta muutamassa sekunnissa. Tällöin varas voi helposti viedä koko pyörän eturengasta lukuun ottamatta. Myöskään pelkän takapyörän lukitseminen ei riitä, koska senkään irrottaminen ei ole vaikeaa. Takapyörä on rungon jälkeen pyörän kallein osa, joten jos takarengas tarjoaa ainoan tavan lukita polkupyörä huonosti suunniteltuun pyörätelineeseen, tähän pitää sitten tyytyä. Jos mahdollista, pyri kuitenkin välttämään tätä tapaa.

Paras tapa olisikin lukita sekä runko että takapyörä U-lukolla kiinni telineeseen sekä lisäksi etupyörä vaijerilukolla kiinni runkoon ja telineeseen. U-lukko on yleensä tarpeeksi leveä, jotta sen saa rungon satulaputken ja takapyörän vanteen ympäri kiinni telineeseen. Mikäli U-lukko ei yletä sekä rungon että takapyörän vanteen ympärille, kannattaa U-lukolla kiinnittää pelkkä runko telineeseen ja pitkällä vaijerilukolla lukita molemmat renkaan kiinni runkoon. Renkaiden lukitsemiseen käytetty vaijerilukko on myös hyvä kiinnittää rungon lisäksi telineeseen. Kaksi lukkoa parantaa turvallisuutta, koska mikäli varas on erikoistunut juuri yhteen lukoistasi ja saa sen helposti auki, on toinen lukko vielä turvana.

Erityisen tärkeää lukitseminen on uusien maantie-, retki- ja maastopyörien omistajille. Ne ovat erityisesti varkaiden suosiossa. Nämä kalliimmat pyörät jäävät myös useimmiten kateisiin, kun taas halvemmat pyörät saatetaan hylätä käytön jälkeen. Kalliissa pyörissä pitää muistaa lukita myös etu- ja takapyörät, koska ne ovat usein melko kalliita ja siksi varkaiden suosiossa. Pyöräilyä enemmän harrastavien parissa yleinen käytäntö onkin hankkia paremman pyörän rinnalle vanha ja halpa kaupunkipyörä, jonka katoaminen ei ole yhtä suuri takaisku kuin tuhansien eurojen huippupyörän menetys. Toinen hyvä vaihtoehto esimerkiksi työmatkaa varten on viedä töihin ensimmäisellä kerralla todella iso ja raskas lukko, jota säilyttää vain siellä. Turha sitä on edestakaisin rahdata.

== Polkupyörän turvamerkintä ja turvasiru ==

===Poliisilta turvamerkintä ilmaiseksi===

Kun katsoo mihin pyöränsä jättää ja milloin, sekä käyttää oikeaa lukkoa/lukkoja ja lukitustapaa, voi olla lähes varma, että pyörä on paikoillaan vielä saavuttaessakin. Jos on kuitenkin vähänkään epävarma asiasta ja haluaa välttämättä tehdä kaikkensa pienentääkseen varkauden todennäköisyyttä, silloin kannattaa harkita polkupyörän turvamerkintää tai turvasirua. Poliisilaitoksilla voidaan maksutta merkitä omaisuuteen turvamerkintä,<ref>http://www.poliisi.fi/poliisi/discuss.nsf/vwThreads/A50D1EA50D60FEBBC22571BE00413941 Poliisi - Omaisuuden merkitseminen</ref> joka kertoo omistajasta. Merkintä suoritetaan polkupyörän keskiön alle erityisellä kynällä, jolla tavallaan kaiverretaan haluttu merkintä omaisuuteen. Merkintäkoodi koostuu henkilötunnuksesta ja maatunnuksesta, esim. FIN 110272-432A<ref>http://www.poljin.fi/pyorailijoille/uuden_polkupyoran_ostaminen/valtavarkaus Poljin - Turvamerkintä</ref>.

Poliisin nettisivujen mukaan polkupyöriin merkitään henkilötunnus sen vuoksi, että sen avulla on mahdollista löytää pyörälle omistaja siinä tapauksessa, että pyörä on joutunut vääriin käsiin ja poliisi etsii slle omistajaa. Henkilötunnuksen lisäksi muitakin merkintöjä voidaan tosin tehdä, mutta niistä ei ole sanottavaa hyötyä. Merkitseminen ei estä millään tavalla oman pyörän myyntiä. Merkinnän voi hyvin säilyttää pyörässä, kunhan sen olemassa olosta vain kertoo uudelle omistajalle.<ref>http://www.poliisi.fi/poliisi/discuss.nsf/vwThreads/A50D1EA50D60FEBBC22571BE00413941 Poliisi - Omaisuuden merkitseminen</ref>

===Passiivinen AWard-turvasiru polkupyörään===

Korsnäsiläinen [http://www.stm-fi.net/finska/index.html Scandic Turvamerkintä Oy] on pitkään markkinoinut pohjoismaista AWard-turvasirua, joka paljastaa merkityn esineen oikean omistajan vääjäämättä. ID 300-malli on suunniteltu erityisesti pyörien merkitsemistä varten ja periaate on sama kuin lemmikkieläimissä käytetyt turvasirut. Siru on tärinän ja iskun kestävä. Kolikon kokoisen laitteen mitat ovat 12,8 x 4,8 mm ja lukuetäisyys on noin 18 cm. Kyseessä on passiivinen mikrosiru ([http://fi.wikipedia.org/wiki/RFID RFID-tunniste]), joka sisältää omistajan tiedot. Siru on helppo ja nopea asentaa muutamassa minuutissa pyörän runkoon, satulaputken sisälle, jonne sirun pitäisi muovisen pidikkeen perusteella lukittua. Esimerkiksi poliisi voi lukea sirun tiedot erillisellä lukulaitteella, mahdollistaen esineen omistajan jäljittämisen. Nykyisin lukulaitteita on noin neljässäkymmenessä Suomen yhdeksästäkymmenestä kihlakunnasta sekä Vaalimaan tullissa Venäjän rajalla. Ennen pitkää kaikille poliisin tutkinta- ja löytötavaraosastoille tullaan todennäköisesti hankkimaan omat lukulaitteensa. Järjestelmä on käytössä myös kansainvälisesti.

Kun pyörän on merkinnyt ja lähettänyt tiedot rekisteröitäviksi, vastaa Scandic Turvamerkintä Oy kotivakuutuksen omavastuuosuudesta 169 euroon saakka, jos pyörä varastetaan. Scandic Turvamerkintä Oy:n mukaan turvasirua ei voi poistaa. Esineen turvamerkinnästä kertova, varkauden ennaltaehkäisevänä toimiva varoitustarra voidaan tosin raaputtaa irti, mutta ilmaisin pysyy piilossa satulaputken sisällä ja ilmoittaa skannattaessa oikean omistajan. Tuote on Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hyväksymä. Merkinnän (turvasiru, asennusohjeet, varoitustarra, rekisteröinti) hinta on runsaat 42 euroa ja sisältää siis merkinnän jälkeisen ensimmäisen vuoden nollaomavastuuosuuden 169 euroon saakka. Tämän jälkeen seuraavat 3 vuotta maksavat noin 69 euroa.<ref>http://www.stm-fi.net/finska/index.html Scandic Turvamerkintä Oy - AWard turvasiru polkupyörään</ref>

=== Mikä on turvamerkinnän ja turvasirun hyödyllisyys? ===

Mikä on sitten näiden turvamerkintöjen ja turvasirujen antama suoja varkauksia vastaan? Jos varkauksia ennaltaehkäisevän turvasirun varoitustarra tai näkymättämissä oleva turvamerkintä saa pyörän omistajalle tai sen maksajalle mukavamman ja turvallisemman mielen, suotakoon se hänelle. Kunnon lukkoa ja oikeaoppista lukitustapaa nämä eivät kuitenkaan korvaa. Jos on jo merkinnyt ylös kaikki pyöränsä tuntomerkit ja kuvannut oman pyöränsä, tuskinpa näistä on enää merkittävää apua, kun varkaus on jo tapahtunut. Turvamerkintä on siinä mielessä hyvä, että se on ilmainen, mutta kun Poliisi joutuu yksitellen tarkastamaan jokaisen löytämänsä pyörän turvamerkinnän erikseen, samalla vaivalla se katsoo myös runkonumeron. Runkonumero on sitäpaitsi koneellisesti "painettu" syvälle runkoon, joten sen poistaminen on paljon turvamerkintää hankalampaa.

Oikein suunniteltuna ja käytettynä turvasirua voisi pitää loistavana keksintönä. Nyt se on kuitenkin vain raakile. Vaikka sirua markkinoiva yritys muuta väittääkin, itse siru on melko helppo onkia pätkällä rautalankaa pois satulaputken sisältä. Sirua lukevia erillisiä lukulaitteita on myös käytössä liian vähän, jotta sirusta olisi merkittävää hyötyä. Turvasirun yleistymiseen ei myöskään näytetä tekevän juuri mitään. Kuka on edes kuullut tästä jo 10 vuotta markkinoidusta keksinnöstä? Vakuutusyhtiöt, pyöräliikkeet tai edes jollakin tapaa pyöräilyyn keskittyvät lehdet eivät tunnu noteeraavan tätä mitenkään. Ainut, josta tietoa löytyy on Scandic Turvamerkintä Oy:n internet-sivut, joiden ulkoasu ja tietokin on jo ajastaan jäljessä. Tällainen ei ainakaan ole omiaan herättämään luottamusta laitetta kohtaan. Kaiken lisäksi vain vuodeksi omavastuun 169 euroon asti kattava "vakuutus" ja vieläpä kallis. Nyt tätä ei voi oikein suositella kuin niille, joille siru tuo sielunrauhan perheessä ja joilla on vakuutuksessa suuri omavastuu.

== Vakuutus ja korvaus ==

Polkupyörät ovat yleensä kotivakuutuksen piirissä, mutta korvausehdot vaihtelevatkin yhtiöittäin. Kannattaa varmistaa asia sieltä, mistä vakuutuksen ottaa, ettei asia tule myöhemmin yllätyksenä. Ilmeisesti korvauskäytäntö on melko kirjavaa. Kalliimmille pyörille pitää yleensä jo ottaa erillinen vakuutus (pyörä- tai arvotavaravakuutus), koska ne eivät mahdu kotivakuutuksen korvauksen rajoihin (max ≈ 1000 euroa, laajennettu kotivakuutus on sitten erikseen), tällöin hinta on suurin piirtein alle 20 euroa/vuosi.<ref>http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=19481 Fillarifoorumin keskustelu vakuutuksen valinnasta</ref> Vakuutusehtojen mukaan korvauksen saa vain, jos pyörä on lukittu vakuutusyhtiön hyväksymällä lukolla ja molemmat avaimet ovat tallessa. Jos pyörä on lukittu irtolukolla, pitää vakuutusyhtiöille esittää irtolukon mukana tullut turvakortti asianmukaisesti täytettynä.

Jos tarkkoja ollaan, vakuutusyhtiö voisi varmaan olla korvaamatta pyörää, jos sitä ei ole lukittu hyväksytyllä lukolla. Käytännässä asia on kuitenkin siten, että mikä tahansa laadukas lukko (Kryptonite, Abus, Basta, OnGuard jne.) hyväksytään kunnolliseksi lukitusvälineeksi. Koska vakuutusyhtiöillä menisi tuhottomasti aikaa ja rahaa testata kaikki markkinoilla olevat lukot, lukkovalmistajien pitää luonnollisestikin maksaa tästä "hyväksymispaperista". Lukon hyväksyntä on voimassa viisi vuotta todistuksen myöntämispäivästä lähtien <ref>http://www.fkl.fi/asp/ida/download.asp?prm1=wwwuser_fkl&docid=20415&sec=&ext=.pdf Finanssialan Keskusliitto - Hyväksynnän hakemismenettely polkupyöränlukoille</ref>. Tästä syystä monikaan valmistaja ei viitsi hyväksyttää uutta lukkoa, koska se nostaisi heti näiden hintoja. On hivenen epäselvää, miksi vakuutusyhtiöt painottavat käyttämään hyväksyttyä lukkoa, jos melkein kaikki kuitenkin käy. Meitä tavallisia pyöräilijöitä asia ainakin hämmentää suuresti.

==Yhteiskunnan vastuu?==

Onko yhteiskunnalla sitten minkäänlaista vastuuta polkupyörävarkauksien ehkäisemisessä? Tuntuu vähän siltä, että ketään ei oikeasti asia edes kiinnosta. Se on oma moka, jos pyöräsi varastetaan. Etenkin vakuutusyhtiöiden laimea suhtautuminen pyörävarkauksien vähentämiseksi kummastuttaa. Esimerkiksi Sampo antaa kotivakuutuksesta korvattavissa polkupyörävarkauksissa omavastuun anteeksi, kun asiakkaan vahinkoilmoituksen liitteenä olevassa rikosilmoituksessa on merkintä sirusta.<ref>http://www.stm-fi.net/presskli.htm Scandic Turvamerkintä Oy:n lainaus Sampovisio 3/98 tekstistä</ref> Mikseivät kaikki vakuutusyhtiöt sitten toimisi näin? Suomessa pitäisikin olla viranomainen tai jokin muu luotettava taho, joka ottaisi turvamerkintäjärjestelmien seurannan kunnolla vastuulleen, jolloin järjestelmä olisi valtakunnallisesti aukoton.

Pohjola-yhtiön vanhan julkaisun mukaan vakuutusyhtiöt korvasivat 90 luvun puolivälissä noin 8000 polkupyörää, ja korvaussumma nousi noin 2 miljoonaan euroon.<ref>http://www.pohjola.fi/_MuutSivut/Pasma/20060503YmparistollaMerkittavaVaikutusPolkupyoravarkauksiin.htm Pohjola - Ympäristöllä merkittävä vaikutus polkupyörävarkauksiin</ref> Vakuutusyhtiölle ja vakuutuksenottajille koituukin siis pyörävarkauksista vuosittain jo yhteensä kymmenien miljoonien eurojen lasku. Luulisikin, että koko maan kattavan järjestelmän luominen olisi taloudellisestikin tärkeä hanke. Olisiko tässä tapa nostaa yhtiöiden imagoa?

[[Kuva:Pyörätelineet hukassa.jpg|thumb|right|300px|Mitä jos autot jätettäisiin näin?]]

Polkupyörävarkaudet saataisiin melko hyvin kuriin, kunhan yhteiskunta oikeasti panostaisi niihin edes hivenen rahaa. Autojen pysäköintihalleihin kyllä rahat riittävät, mutta pyöräilijöiltä puuttuvat kunnon lukitusmahdollisuudet ja pyöräparkit. Kunnollisia pyörätelineitä (saati niiden suunnittelijoita) ei oiken tahdo löytyä, tai pyörän lukitseminen niihin kunnolla on hankalaa. Tällöin pyörä on pakko lukita lähimpään lyhtypylvääseen, aitaan, liikennemerkkiin, tolppaan yms. Olisiko myöskään paljon vaaditty, jos perustettaisiin valtion rahoilla jonkinlainen ryhmä tutkimaan ja edistämään pyöräilyä ja tuottamaan informaatiota tavalliselle tallaajille? Ryhmä voisi tutkia varkaudenestolaitteet/-tavat ja lukot, sekä antaisi tulosten perusteella suosituksia. Näin jokaisen ei tarvitsisi aina itse kokeilla samoja asioita.

Myös pyörän ostajan pitää olla valppaana. Pyörän halpa hinta voi johtua siitä, että pyörä on varastettu. Ostajana pitäisikin vaatia kuittia tai muuta todistusta pyörän alkuperästä, etenkin merkillisen halvan pyörän tapauksessa. Näin syödään pyörävarkaiden markkinoita.

Iso merkitys varkauksien estämiseen on myös kaikilla lukittujen polkupyörien läheisyydessä liikkuvilla kansalaisilla. Mikäli näet jonkun ronkkivan lukittua polkupyörää ja touhu näyttää arveluttavalta, pitäisi tähän puuttua. Ainakin pitäisi mennä kysymään, mitä henkilö on tekemässä. Kauppakeskuksissa vartijan kutsuminen paikalle ei ole liioiteltua. Liian moni vain katsoo muualle eikä reagoi asiaan mitenkään, vaikka joku leikkaisi lukkoa rälläkällä (ks. [[Videot#Pyörän suojaaminen ja polkupyörälukot|videot]]). Jos kyseessä olisi oma pyöräsi, varmasti haluaisit, että joku puuttuu sen varastamiseen?

== Aiheeseen liittyvää ==

*[http://www.fkl.fi/asp/system/empty.asp?P=2715&VID=default&SID=100345558075039&S=1&C=24659 Vakuutusyhtiöiden hyväksymät polkupyöränlukot - Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto]

*[[Videot#Pyörän suojaaminen ja polkupyörälukot|Polkupyöräwikin videoita pyörän suojaamisesta ja polkupyörälukoista]]

*[http://www.vextra.dk/Log/USERFILES/Bicycle_Parking_Manual_10MB.pdf Tanskalainen opas polkupyörien pysäköinnin suunnitteluun] - sisältää myös runsaasti esimerkkejä hyvistä ja huonoista pyörätelineistä ja lukitsemistavoista

==Lähteet==
<references/>

[[Luokka:Lukitseminen]]

Luokka:Huolto

2008-10-24T18:26:30Z

Avaruuslehmipoika: /* Katsaus osion sisältöön */

__NOCATEGORYLISTS__
<div style="float: right; text-align: left; direction: ltr; padding: 10px; margin-left: 1em; border: 1px solid #CCCCCC; background: #F5F5F5; width: 200px;">
<categorytree mode=pages depth="3" hideprefix="categories">Huolto</categorytree>
</div>

Tässä osiossa on tarkoitus käsitellä polkupyörän huoltoon liittyviä asioita. Miten ketjut puhdistetaan ja öljytään oikein? Mitä työkaluja tarvitaan polkupyörän huoltamiseen? Miten puhjennut pyöränkumi paikataan ja vaihdetaan? Usein pyörän huollosta pääsee helpommalla viemällä sen asiantuntevaan huoltoliikkeeseen, mutta monet asiat saa tehtyä helposti myös itse, joka on usein nopeampaa ja halvempaa kuin pyörän rahtaaminen pyöräliikkeeseen.

== Katsaus osion sisältöön ==

* [[Työkalut]]: Tietoa pyörän korjauksen apuvälineistä
* [[Kumin paikkaus]]: Ohjeet renkaan irroittamiseksi pyörästä ja vanteelta sekä kumin paikkaus.
* [[Rataspakan avaus]]: Tulossa...
* [[Ketjujen huolto]]: Tulossa...
* [[Polkupyörän pesu]]: Tulossa...
* [[Polkupyörän yleishuolto]]: Tulossa...
* [[Kiekkojen rihtaus]]: Tulossa...
* [[Vaihteiden säätö]]: Tulossa...

[[Luokka:Polkupyöräwiki]]

Työkalut

2008-10-24T18:25:01Z

Avaruuslehmipoika: Vähän alkua ja perusjuttua

Tiedosto:TyokaluValikoima01.jpg

2008-10-24T17:35:24Z

Avaruuslehmipoika: Joitakin yleisimpiä polkupyörän huollossa tarvittavia työkaluja: 1. Hyvälaatuinen pumppu 2. Kaksi taitettavaa yleistyökalua 3. Kiintoavainsarja (koot: 7,8,9,10,13,15,17) 4. Rengasraudat (kuituvahvisteista muovia, 3 kpl) 5. Ketjunkatkaisija (käytet�

Joitakin yleisimpiä polkupyörän huollossa tarvittavia työkaluja:
1. Hyvälaatuinen pumppu
2. Kaksi taitettavaa yleistyökalua
3. Kiintoavainsarja (koot: 7,8,9,10,13,15,17)
4. Rengasraudat (kuituvahvisteista muovia, 3 kpl)
5. Ketjunkatkaisija (käytetään myös ketjun liittämiseen)
6. Kuusiokoloavainsarja (mieluusti pallopää)
7. Risti- ja talttauraruuvimeisseleitä (tärkeimmat: Philips nro.2 ristiura sekä pieni- ja keskikokoinen talttaura)
8. Voimasivuleikkurit vaijereiden ja vaijerinkuorien katkaisuun
9. Moniotepihtejä erilaisilla leuoilla (mieluusti asennon lukituksella)
10. Ketjuruoska rataspakan kiinnipitämistä varten (rataspakan irroituksen aikana)
11. Rataspakan erikoisavain
12. Yleismallinen vääntiö 1/2" kiinnityksellä (sopii esim. rataspakan avaimeen)
13. Erikoisavain polkimen irroitukseen poljinkammesta (voidaan käyttää usein myös kiintoavainta)
14. Pieni, hyvälaatuinen jakoavain (pienille muttereille ja ahtaisiin paikkoihin)
15. Kärkipihdit
16. Työntömitta, eli "mauseri" tai "tönäri" (esim. satulaputken koon mittaukseen)
17. Ohjainlaakerin suurikokoisten kuusiomuttereiden avain
18. Momenttiavain ruuvien/muttereiden tarkan kiristysmomentin asetukseen (esim. rataspakka)

Suositellaan hankittavaksi hyvälaatuisia työkaluja, esimerkiksi seuraavia merkkejä kannattaa suosia: Wera, Knipex, Bost, Tacx, Bahco, Pedros, Park Tool, Cyclus, Shimano.